Viha evoluutiollisessa psykologiassa tunnetaan pakene-taistele -mekaniikkassa taisteluna. Viha on siis toiseuden hylkimistä, joka kumpuaa erinlaisuuden tunnustamisesta. Mitä vahvempi käsitys yksilöllä on omasta identiteetistään ja käsitys toisesta, sitä vahvemmin hän tunnistaa erottaa itsensä toiseudesta ja näin ollen kaikesta minkä hän kokee edustavan muuta kuin itseään.
Itsetietoisuus on evoluutiollisesti kasvanut toiseuden tunnistamisesta,
eli aivoissa tapahtuneesta kategoroinnista ja vertailusta. Eläin tulee itsetietoiseksi vertailemalla itseään toiseen. Eläin tunnistaa että sillä on erillinen identiteetti verrattuna toiseen, joten viha ja pelko edustavat.Ihminen joka syrjii, kategoroi, valikoi tietää vahvemmin kuka hän on. Tämä on itsensä edustamista. Elämme hyvin humanistisessa ja judeokristillisessä arvomaailmassa, jossa itsensä edustus nähdään paheena. Oman identiteetin puolustaminen vaatii toisen syrjintää. Viha on osoitus oman identiteetin eroamisesta vihattavan ja vihaajan välillä.
Tästä pääsemme sopivasti epäkorrektiin asiaan. Kognitiivinen kyvykkyys, yksityiskohtien huomiointi ja erilaisuuden suhteutettu vertailu ovat merkkejä korkeasta älykkyydestä. Korkea älykkyys, aistillisuus ja yksityiskohtien tunnistaminen korreloivat kaikki keskenään aktiivisen aivotoiminnan kanssa, koska aivoilla on enemmän kerättyä informaatiota jota verrata ja josta tehdä johtopäätöksiä. Ihminen jonka aivot eivät kerää informaatiota yhä paljon samaistaa ja samaistuu enemmän. Tyhmä ei ole kognitiivisilta kyvyiltään kykenevä keräämään ja vertailemaan tietoa yhtä paljon kuin korkeamman kognitiivisen kyvyn omaava yksilö.
Voidaan siis sanoa että älykkään henkilön aivot toimivat aktiivisesti ja näin ollen erottavat yksityiskohtia enemmän kuin tyhmän ihmisen aivot. Tietysti röyhkeä sosiaalisesti epämukava erottelu ja syrjintä ei ole koskaan sosiaalisesti järkevää, koska se rajoittaa mahdollisuuksia. Tästä syystä älykkäät ihmiset ovat sosiaalisesti paljon tietoisempia ja varovaisempia, ja eivätkä toteuta avoimesti huomioitavaa syrjintää. Tämä ei kuitenkaan poista sitä tosi asiaa, että aktiivisemmin toimivat aivot etsivät aktiivisemmin yksityiskohtia ympäristöstämme ja yksityiskohtien kautta tulkitsee ympäröivää maailmaa ja erilaisuutta ja tekee niiden välillä vertailua.
Vaikka älykäs piiloittaisi tunteitaan erinlaisuudesta, hän silti erottelee ja analysoi keräämäänsä tietoa vertailemalla. Tästä syystä väitän että älykkään ihmisen aivot keräävät enemmän tietoa ja hän pystyy nakemään tästä syystä enemmän erilaisuutta tarkasteltavan yksityiskohdissa. Tästä samasta syystä hän näkee enemmän vertailtavaa yksityiskohtaa abstraktien yleistyksien keskeltä keräämästään informaatiosta. Tyhmä ei erota erilaisuutta vaikka hän yrittäisi. Kyse on siis fyysisestä kapasiteetista tunnistaa yksityiskohtia. Tyhmä ei pysty ja siksi samaistaa kahta ulkoisesti samalta näyttävää objektia keskenään, koska hänen aivonsa eivät kykene keräämään tarvittavaa tietoa erilaisuuden tunnistamiseksi.
Aistien kautta kerätyn tiedon yleistäminen on aivojen pääasiallinen tehtävä. Näin ollen aktiivinen kerätyn informaation kategorointi on osoitus älykkyydestä. Henkilö jonka aivot keräävät informaatiota ympäristöstään voi tehdä parempia valintoja evoluutiollisessa selviytymiskamppailussa keräämänsä informaation perusteella.
Älykkään yksilön aivot tunnistaa helposti kaksi eriävää objektia toisistaan, vaikka ne nopeasti katsottuna saattaisivat näyttää samalta, koska hän tunnistaa erilaisuutta, vivahteita, tekstuuria, koostumusta, yksityiskohtia. Ihmisyys eli ihmislaji on Charles Darwinin määritteen mukaan seksuaaliseen lisääntymiseen viittaava termi, ja on identiteettinä kaikkein alin yhdistävä tekijä(lowest common denominator). Ihminen joka samaistuu "ihmisyyteen" ja kieltäytyy näkemästä ihmisten kesken eroavaisuuksia ideologisen ihmisyyden nimissä ja kuvittelee että ihmisyys on joku kaikkia identiteettejä korkeampi arvo ja vielä odottaa kaikkien muiden ihmisten kunnioittavan tätä samaa arvomaailmaa osoittaa omaa lapsellista naiviuttaan.
Tämä naivi lapsellinen asenne on saanut tukevan jalansijan yhteiskuntamme arvomaailmassa, jota mainostetaan kaikki eriäväisyydet voittavana absoluuttisen jumalallisena rakkautena. Yksinkertaisessa ja naivissa ajattelussa rakkaus voittaa aina vihan ja hyvä pahan. Tämä osoittaa miten yksilö samaistuu alhaisimpaan yhdistävään nimittäjään. Henkilö kieltäytyy tai ei yksinkertaisesti kykene kategoroimaan sosiaalisesti ja näin osoittaa alhaista sosiaalista lajittelua. Tämän kaltaisia ihmisiä voidaan helposti käyttää hyväksi, koska heiltä ei löydy halua tunnistaa ihmisten erilaisuutta ja näin ollen puolustaa omaa identiteettiään ja omaa etuaan, vaan olettaa että kaikki muut ihmiset ovat kuten he, ja heiltä löytyisi samanlainen halu samaistua absoluuttiseen kollektiiviseen toiseuteen/ihmisyyteen.
Tyhmälle erilaisuus ei merkitse mitään, koska tyhmä lähtee aina absoluuttisesta ja ennalta päätetystä lähtökohdasta liikkeelle, jossa hän peilaa omaa samankaltaisuuttaan muihin. Hän ei kerää informaatiota ympäristöstään ja yritä ymmärtää ympäröivää maailmaa ja toiseutta. Kaikki ihmiset ovat hänelle samalaisia oli henkilö ulkonäöltään, käytökseltään tai ajatuksiltaan kuinka erilainen tahansa. Ihminen joka ei pysty tunnistamaan erilaisuutta, tai kieltäytyy tunnistamasta erilaisuutta ideologisen uskonnollisuutensa johdosta osoittaa heikkoa älykkyyttä ja alhaista todellisuuden tajua. Totuuden kieltäminen sosiaalisen paineen alla osoittaa myöskin heikkoa identiteettiä, koska henkilö on ylisosialisoitunut ja pelkää negatiivista sosiaalista leimaa. Hänen koko itsetuntonsa tulee muiden arvostuksesta ja näin ollen sosiaalisen normin rikkominen pelottaa häntä. Hän on valmis kieltämään totuuden ja todellisuuden muiden edessä, koska haluaa muiden hyväksyntää. Hän jopa kieltää terveen marginalisoinnin vain koska oma identiteetti on ihmisyyden edessä epäsosiaalista.
Älykkyys on kategorointia, syrjintää, tiedon keräämistä ja kerätystä tiedosta tehtäviä päätelmiä. Yleisesti älykkyydellä terminä viitataan ongelmanratkontaan, jota esimerkiksi sosiaalisesti voidaan käsitellä sosiaalisen vaikutusvallan ylläpitämisenä ja seurapiirihaukkana olemista. Älykäs on valikoivampi. Tyhmä samaistaa.
Yksilö luo omaa identiteettiään vertaamalla itseään toiseuteen. Hän ottaa ympäristöstään sen minkä kokee olevan sosiaalisesti hyväksyttävää ja antavan hänelle evoluutiollisen edun sosiaalisessa kilpailussa. Samaistuminen ja syrjiminen ovat siis molemmat reaktioita sosiaalisessa psykologiassa, jotka perustuvat toiseuden tunnistamiseen, sekä keskenäiseen kategorointiin ja vertailuun.
Lopetan viestini hyvään lainaukseen Nietzscheltä.
”Kutsun eläintä, lajia tai yksilöä korruptoituneeksi, jos
hän on menettänyt vaistonsa, jos hän valitsee tai valikoi sen mikä on haitaksi
hänelle itselleen. ”Korkeamman moraalisuuden historia”, ”ihmisyyden ideaalit”,
jo vietittää sen, kuin myös se, että minun pitää asiaa kommentoida, että miksi
ihminen on niin rappeutunut. Elämä mielestäni esiintyy vaistona kehitykseen,
selviytymiseen, voiman keräämiseen, valtaan. Siellä missä tahto valtaan
epäonnistuu, siellä epäonni ja onnettomuus. Minun tahto on, että kaikkialla
ihmisyys tulisi puhdistaa rappiota ja nihilismistä, joka nyt seisoo pyhimpänä.”
– Friedrich Nietzsche, Antikristus
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti