Moraalinen katastrofi ja tulevaisuus

 Nykyinen tilanne

Suomalaiset kohtaavat uudenlaisen uhan. Uhan jota he eivät ole koskaan ennen kohdanneet. Nimittäin moraali- ja identiteettikadon, joka johtuu ideologisista ja filosofisista ajatuksista ja trendeistä, ja niiden leviämisestä suomalaisten keskuuteen. Tämä identiteetin ja moraalin katoaminen johtaa etnisten suomalaisten perikatoon edunvalvonnan katoamisena ja poliittisten päätöksien toteutumisena, jotka tekevät etnisten suomalaisten jatkumisen mahdottomaksi.

Tietystikkään tämä moraalinen trendi ei ole noussut tyhjästä esiin itsestään, eikä se olisi levinnyt näin laajalti ellei sitä oltaisi puskettu jatkuvalla syötöllä hallitsevia kulttuurikanavia pitkin. Kyseessä oli ideologinen ja moraalinen taisto kulttuurielämästä, joka tapahtuu näkyvästi muuttaen kansalaisten asenteita ja käyttäytymistä, mutta samalla salaten muutoksen alkuperän, tarkoitusperän ja aktiiviset levittäjät. Kulttuurinen kaappaus tapahtui kaikkialla yhteiskuntaamme, joka johti moraaliseen ja identiteettiseen muutokseen. Muutos esiintyi yhteiskunnassamme sosiaalisesti, taloudellisesti, kulttuurisesti, juridisesti, väkivaltaisesti, mutta ennen kaikkea psykologisesti.

Osana tätä kaiken kattavaa psykologista sodankäyntiä on moraalinen alistaminen kaikkialla yhteiskuntamme osa-alueilla. Tuossa moraalisessa alistamisessa meiltä kielletään lähtökohtaisesti olemassaolo, oman kansamme edustaminen, tai minkäänlainen positiivinen assosiaatio suomalaisuuteen kollektiivisesti. Suomalaisuus haluttiin ja edelleen halutaan hävittää, koska se on oma kollektiivinen identiteetti, ja täten kilpailee hallitsevien moraalisten ideologioiden kanssa. Nuo nyky-yhteiskuntaamme hallitsevat moraaliset arvot ovat juuri niitä arvoja jotka syrjäyttivät etnisyyden ja kansallismielisyyden moraalisesti.

Nyky-yhteiskunnan arvot kuten liberalismi, humanismi ja antirasismi näkee etniset kollektiivit kilpailevina identiteetteinä omaa abstraktia, mutta yhtälailla kollektiivista identiteettiä vastaan. Näin ollen noiden abstraktioiden uskominen vaatii, että kaikki positiivisuus suomalaisuudesta pitää hävittää, jotta ne voidaan ajaa sosiaalisesti marginaaliin. Tämä tapahtuu etnisten suomalaisten ja suomalaisuuden syyttämisellä vihaamiseksi, rasismiksi ja pahuudeksi. Jatkuva ja pitkäaikainen pilkkakuvat ja stereotypiat luovat psykologisen ilmapiirin, jossa ihmiset eivät uskalla identifoitua ja valvoa etuaan suomalaisina.

Globalistit ovat rakentaneet pitkään eriäviä ideologioita, joita he käyttävät kansakuntien alistamiseen.  Etnisyys nähdään arvomaailmana, joka pitää tuhota tieltä, jotta hallitsevien moraalisten arvopohjien lupaama utopia olisi mahdollista. Näin ollen kuka tahansa joka tuo mitään positiivista etnistä suomalaisista julkisuuteen tuomitaan moraalittomaksi ja rasistiksi, koska hän seisoo tulevaisuuden tiellä jarruttaen utopiaa..

Moderni-ihminen on sisäistänyt joukon hallitsevia moraalisia arvoja ja pitää itseään etnisyyttä parempana. Rasismi edustaa modernistille kaikkea pahaa. Se edustaa irrationaalisuutta, jonka he sisäistävät ja määrittävät; "vihaa toiseutta kohtaan". Tämä ajatus modernistinen ajatus "vihasta" ja "vihaamisesta" on niin paradoksinen ja täynnä projisointia, ettei sille kuulu antaa mitään arvostusta. Siitä huolimatta he näkevät rasismia ja vihaa kaikkialla yhteiskuntaamme. He eivät tietenkään näe mitään suoraa väkivaltaa ja kansanmurhaa, kuten he yrittävät jatkuvasti implikoida, vaan heille riittää "vihan ja pelon" lietsonta symboliikan kautta.

He sisäistävät etnisyyden lähtökohtaisesti vihaan ja kaikki mikä edustaa identiteettiä tai historiaa etnisille suomalaisille on heille vihaa. He eivät osaa perustella miksi etnisyys olisi itsessään vihaa, ja väittävät etteivät he näe asiaa noin, mutta vihaksi he sen leimaavat jos joku samaistuu avoimesti suomalaiseksi. Jos käytännössä sinä näet ja tunnistat etnisyyttä itsessäsi tai muissa olet heidän silmissään rasisti ja täten yhtä kuin vihaaja. Valkoiset eurooppalaiset kuten myös me suomalaiset olemme heidän silmissään puhdasta rasismia, eikä rasismia voi kukistaa ennen kuin kaikki kaukaasialaiset eli me valkoiset eurooppalaiset, tai meidän tapauksessa suomalaiset olemme hävitetty sukupuuttoon ja kaikki mikä meitä edustaa on tuhottu ja hävitetty.

Moni suomalainen kansallismielinen haluaa tuudittautua siihen, että me historiallisesti erotumme kolonialismia harrastaneista valkoisista, mutta tämä ei pidä paikkaansa suomalaisvastaisten ajatuksissa. He näkevät meidät yhtenä kokonaisuutena ja moraalisena vastuunkantajina. Siispä samaa moraalista ideologiaa levitetään Suomessa ja samaa moraalista arvomaailmaa käytetään suomalaisvastaisen politiikan perustelemisessa kuin muualla maailmaa.

Suomalaisten keskuuteen on rakennettu pitkään suomalaisvastaista alakulttuuria. Tuo alakulttuuri on oma moraalinen rakenne, joka pyrkii iskostumaan globalismin maahantuomiin kulttuurisiin ilmiöihin ja täten markkinoida itseään suomalaisten keskuudessa. Tuo alakulttuuri on valloittanut moraalisesti lähes koko suomalaisen yhteiskunnan ja saanut suomalaiset häpeämään omaa suomalaisuuttaan ja jopa halveksimaan sitä. Erityisesti tuo suomalaisvastainen arvomaailma on levinnyt suomalaisen yhteiskunnan korkealuokkaan ja eliittiin, joka tekee ja suunnittelee globalistista antisuomalaista politiikaa.

Tuo arvomaailma on kasvatuksellisesti ja yhteiskunnallisten kulttuurikanavien kautta ehdollistettu lähes kaikkiin suomalaisiin. Tuo arvomaailma on luonut suomalaisten keskuuteen suomalaisista koostuva suomalaisvastainen aktivistijoukon, joka järjestää mielenosoituksia, väkivaltaa ja häirintäkampanjoita kansallismielisiä suomalaisia kohtaan. Tuo suomalaisvastainen aktivistijoukko ihannoi globaalia valtakulttuuria ja sieltä markkinoitua kosmopolitaanista identiteettiä, johon he samaistuvat. He eivät näin ollen näe itseään suomalaisena, ja tämä on pääasiallinen syy siihen miksi osa suomalaisista osoittaa fanaattista vihaa suomalaisuutta ja muita suomalaisia kohtaan. He eivät näe itseään suomalaisina, vaikka he esiintyvät suomalaisessa yhteiskunnassa muille suomalaisille suomalaisena, vaan he henkilökohtaisesti näkevät itsensä maailmankansalaisina tai yksilöinä, ja tästä syystä vastustavat suomalaisia ja suomalaisuutta.

Nämä suomalaisvastaiset pilkkaavat, vähättelevät ja paheksuvat suomalaisuutta vainoten kaikkia suomalaisia, jotka tuovat mitään positiivisuutta esiin suomalaisuudesta tai itse suomalaisista. Ainoa tapa miten suomalaisista saa puhua mitään hyvää kenestäkään suomalaisesta on yksilötasolla, tai tasolla joka ei erottele etnisiä suomalaisia vaikkapa afrikkalaisista maahanmuuttajista. Suomalaiset eivät siis saa identifoitua omana etnisenä ryhmänään ja luoda yhteistä ylpeyttä ja kunnioitusta toinen toisiaan kohtaan, koska kaikenlainen etnisten suomalaisten keskeinen yhdistäminen ja täten muiden erottelu etnisistä suomalaisista nähdään moraalittomana.

Globaalin valtaeliitin painostama sanoma kaikille valkoisille eurooppalaisille on, että kaikki ihmiset olemme yhtä ja samaa perhettä rodusta, uskonnosta tai seksuaalisuudesta huolimatta. Tämä heidän sanoma ei tietenkään näy heidän omassa toiminnaassaan. He luovat vähemmistöryhmistä valkoisten eurooppalaisten johtavan korkealuokan, jota ei saa kritisoida, koska se olisi rasismia. Meidät velvoitetaan palvomaan heitä moraalisesti, joka jo nostaa heidät korkeampaan asemaan sosiaalisesti. Meille sanotaan, että se edistää tasa-arvoa, kun todellisuudessa se luo hierarkiaa, jossa valkoiset eurooppalaiset ovat alimpana ja sorrettuja.

Meidät on etnisyytemme perusteella jaettu moraalisiin ryhmiin, joista meitä tuomitaan ja meidät eriarvoistetaan. Tuossa moraalisessa arvomaailmassa valkoiset edustavat aina sortajia ja ei-valkoiset sorrettuja. Näin ollen ei-valkoiset ovat aina moraalisesti korkeammalla, koska sorrettuna oleminen antaa moraalisen yliotteen sortajiin. Ei-valkoiset ovat tuossa ideologiassa historiallisia uhreja, joita nämä valkoiset sortajat pitäisi nyt palvoa ja anella heiltä anteeksiantoa. Ja koska he ovat olleet historiallisesti sorrettuina, niin näin ollen kaikki heidän tekemä väkivalta ja sorto valkoisia kohtaan nähdään oikeutettuna ja eräänlaisena velanmaksuna, eikä valkoisilla ole mitään oikeutta valittaa ja vaalia omaa turvallisuuttaan. Valkoisten itsepuolustautus, edunajaminen ja turvallisuuden takaaminen olisi antirasistien mielestä historiallisen sorron jatkoa ja täten moraalisesti väärin. 

Kaikkien valkoisten ympäri maailmaa pitää hävetä omaa etnisyyttään, joka kuuluu osana valkoisten katumusprosessia. Tämä koko moraalinen ilmiö on hyvin judeokristillinen. Se tekeekin asiasta hyvin iroonisen, koska yleensä samat ihmiset jotka puskevat ajatusta valkoisesta syyllisyydestä ovat samoja ihmisiä, jotka vihaavat kristinuskoa eniten julkisuudessa ja internetissä. He eivät vihaa judeokristillisyyttä siksi, että se olisi ristiriitainen tai moraaliselta rakenteelta vastenmielinen, koska he itse omaksuvat samat moraaliset rakenteet. He vihaavat sitä, koska se edustaa eurooppalaisuutta ja valkoisia.

Tämä antirasistinen(antisuomalainen) moraalinen ilmiö on kaiken kattava. Sillä ei ole mitään merkitystä suomalaisten kannalta ovatko suomalaiset olleet historiallisesti sorrettuina, sillä me olemme tämän ideologian mukaan osa eurooppalaista kaukaasialaista perhettä, ja tästä syystä meille kuuluu sama synnintaakka kuin muille eurooppalaisille. Tästä syystä tuon moraalisen arvomaailman mukaan suomalaisten pitäisi katua ja kokea rasismi ilmiönä häpeällisenä syntinä ja omaksua samat asenteet ja politiikka kuin muualla maailmaa joissa valkoiset eurooppalaiset elävät. Meidän on ajettava globalismia, monikulttuurisuutta, antirasismia ja meidät syrjäyttävää pakkomaahanmuuttoa, jotta voimme vapautua synneistämme.

Tämä on se moraalinen arvomaailma, jota globaalieliitti pyrkii markkinoimaan ja opettamaan kaikille kaukaasialaisille, eurooppalaisille, valkoisille ja näin myös meille suomalaisille. Tarkoituksena on tehdä mahdottomaksi suomalaisten ja suomalaisuuden jatkuminen. Näin ollen taloudellinen, kultuurinen, sosiaalinen ja poliittinen edunvalvonta on suomalaisilta kiellettyä. Meidän on ymmärrettävä, että edunvalvonta on olemassaolon edellytys ja näin ollen meidän edunvalvonnan evääminen on meidän olemassaolon eväämistä.

Tämä edunvalvonnan evääminen menee jopa psykologiselle ja filosofiselle tasolle, jossa meiltä kielletään identiteetti ja moraalinen edustus. Suomalaisvastaisille globalisteille suomalaisten oma identiteetti ja sen puolustaminen moraalisesti on rasismia. Näin ollen myös suomalaisten keskeinen sosialisoituminen, yhteistyö ja kaikenlainen altruismi toinen toisiaan kohtaan edustaa globalisteille rasismia. Edunvalvonta on kuitenkin olemassaolon edellytys, sillä ilman aktiivista toimintaa yksilön tai yhteisön olemassaolon puolesta ei olemassaolo ole mitenkään mahdollista.

Koska globalistinen suomalaisvastainen eliitti haluaa hävittää suomalaiset ovat he maalanneet suomalaisten edunvalvon vihaksi ja rasismiksi. Tämä räikeä suomalaisvastaisten valheellinen syytös vihaamisesta on väite, jolla suomalaisuus määritellään irrationaaliseksi (tyhmäksi) ja pahaksi (moraalittomaksi). Näin he hyökkäävät retoorisesti moraalisella ja loogisella rintamalla yrittäen iskostaa arvomaailmaa ja ajattelua, joka saisi suomalaiset apaattisiksi, nihilistisiksi ja hylkäämään oman suomalaisuutensa. Suomalaisuudessa ei tietenkään ole kyse muiden vihaamisesta, vaan oman olemassaolon vaalimisessa ja oman ainutlaatuisuuden ja suomalaisuuden rakastamisesta ja säilyttämisestä. Tämä on selkeää psykologista sodankäyntiä ja YK:n kansanmurhamääritteen mukaan hyökkäys suomalaisten hävittämiseksi

He ovat räätälöineet ja markkinoineet suomalaisvastaista vihaansa suvaitsevaisuutena. Meidän pitää suvaita ja täten laittaa oma edunvalvontamme toissijaiseksi asiaksi muiden intressien edessä. He julistavat suomalaisuuden tuhoamista antirasismin nimeen. He puhuvat suvaitsevaisuudesta, mutta eivät osoita mitään suvaitsevaisuutta suomalaisia ja suomalaisuutta kohtaan. He näin ollen ovat antisuomalaisia.

Ovatko nämä edistykselliseksi ja antirasisteiksi itseään nimittävät suomalaisia vihaavat antisuomalaiset oikeasti noin aivottomia, että eivät näe logiikassaan mitään ristiriitaista ja vahingollista suomen tulevaisuudelle ja nykyiselle yhteiskunnalliselle rauhalle? Luulevatko he tosiaan, että erilaisuus on rikkaus ja että erilaisuus ei luo konfliktia? Ainoastaan täysin todellisuudesta irtaantunut ihminen uskoo näin. Uskoisin kuitenkin, että valtaosa ymmärtää tämän, mutta he eivät identifoidu suomalaisiksi ja täten heille on aivan sama häviääkö suomalaiset. Sillä onhan suomalaisuus kuten yleisesti valkoisuus moraalisesti leimattu pahuudeksi, jolloin se toimii henkilökohtaisesti moraalisena oikeutuksena ja selityksenä miksi on hyvä, että etniset suomalaiset ja kaikki valkoiset kaukaasialaiset surjäytetään ja hävitetään sukupuuttoon.

Yhteiskuntamme ei ole mikään Taru sormusten herrasta, jossa eeppinen seikkailu johtaa onnelliseen lopputulokseen ja että onnelliseen lopputulokseen tarvitaan hobitteja, haltioita, vaeltajia, kääpiö, kiintiö homoja ja maahanmuuttajia. Erilaisuus luo konfliktia, koska eri identiteetit taistelevat keskenään vallasta. Luonto on kamppailua ja ainoa rauha on eriävien poliittisten identiteettien eristäminen tai totaalinen tuho. Sanonta: "hyvä aita tekee hyviä naapureita", pitää paikkaansa. Siksi on naurettavaa tuoda tänne kokonaisia ihmisryhmiä ja olettaa, että he eivät ala ajamaan omaa poliittista agendaansa ja kilpailemaan meitä vastaan.

Monikulttuurisuudella pyritään syrjäyttämään suomalainen etninen identiteetti yhteiskunnastamme. Rasisminvastaisuuden nimissä USA:ssa on jo suunnitteilla kiintiövähemmistö pakko. Presidentti Obama on jo luonut lakeja, jotka pakottavat valkoisille asuinalueille monikulttuurisuus pakkoa. Suomalaisvastaiset haluavat pakottaa tätä samaa monikulttuurisuutta Suomeen kysymättä meiltä suomalaisilta mitään.

Jos Suomi ei kuulu suomalaisille, niin kenelle sitten? Nämä suomalaisvastaiset väittävät että Suomi kuuluu kaikille, eikä suomalaisilla ole oikeutta omaan etniseen valtioon. Suomalaisvastaiset tulevat tulevaisuudessa pyrkimään kohti monikulttuurisuuslakia, joka pakottaa kaikki instituutiot, kerhot, yhdistykset ja yritykset ottamaan pakolliset pakolaiskiintiöt käytäntöön ja pakottamaan monikulttuurisuutta "suvaitsevaisuuden" nimissä. He eivät suvaitse suomalaisuutta ja haluavat tuhota sen sekoittamalla muita etnisiä ja kulttuurisia identiteettejä yhteen.

Meille TYRKYTETÄÄN monikulttuurisuutta VÄKISIN ilman mitään kansanäänestystä ja silti väitetään että kyseessä on demokratia ja kansan korruptoimaton ja vilpitön tahto. Tämä on tyypillistä valheellista demokraattista dogmaa. Vaikka väite kansan tahdosta olisikin totta, niin se ei silti tarkoita että kansa osaa ja ymmärtää päättää asioistaan pitkällä aikavälillä. Media ja yhteiskunnalliset instituutiot ovat julistaneet suomalaisvihamielistä propagandaa jo pitkään ja saaneet ihmiset vihaamaan ja väheksymään omaa suomalaisuuttaan, mutta silti kehtaavat puhua ruskealla kielellä demokraattisesta kansanäänestyksestä. He ajavat hedonismia ja ylistävät hetkellisyyttä, mutta vaativat demokratiaa, joka vaatii äänestäjiltä omistautumista kansan puolesta, ja pitkäaikaista opiskelua, sekä syvällistä ymmärtämistä poliittisesta ja yhteiskunnalisesta dynamiikasta. Yhteiskunta, jonka arvot ovat hetkellisyydessä, hedonismissa ja rahassa ei pysty ylläpitämään kansalaistensa hyvinvointia.

Koska päättäjämme ja media on niin korruptoitunutta on nykyisessä yhteiskunnallisessa tilassa hyvin haitallista pitää mitään demokraattista äänestystä, koska media ja valtaapitävät puolueet vääristelevät uutisointia ja harhauttavat mustavalkoisen retoriikallaan äänestäjiä tahallaan harhaan. Kansalaisilla ei välttämättä löydy tarvittavaa ymmärrystä ja näkemystä nähdä median ajaman propagandan läpi ja tunnistaa minkälainen soppa ja ongelma tuommoisesta monikulttuurisesta muutoksesta oikeasti syntyisi meille suomalaisille. Media levittää tunnepitoista retoriikkaa, hedonismia ja hetkellisyyttä, mutta samaan aikaan puolustaa demokratiaa ja sanoo sen olevan looginen ja paras hallintomuoto.

Katsotaan vaikkapa Britanniaa, Saksaa, Ranskaa, Tanskaa, Norjaa tai Ruotsia? Onko mitään paikkaa jossa monikulttuurisuus olisi toiminut ja tuottanut turvallisen yhteiskunnan? Ei ole! Ei ole mitään toimivaa esimerkkiä monikulttuurisuudesta, ja mitä demokratiaan tulee, niin se ei ole minkään "hyvän" yhteiskunnan itseisarvo. Erilaisuus luo konfliktia ja kasvava erilaisuus yhteiskunnassa tulee luomaan enemmän ja enemmän kilpailua ja konfliktia suomalaisten keskuudessa. Kilpailun kasvaessa korruptio ja pahoinvointi kansalaisten keskuudessa kasvaa. Tässä korruptoituneessa kapitalistisessa "demokratiassa" ei ole mitään hyvää ja toivottavaa.

Maahanmuuttoa pakotetaan ja maahanmuuttajista rakennetaan korkeampaa luokkaa. Heille annetaan kaikki valtiolliset mahdollisuudet samalla kun media ylistää ja rakentaa positiivista kuvaa maahanmuuttajista. Mediamme on täynnä julkisia vähemmistökulttuurin edustajia. Valtaväestöä edustaa vähemmistö ja median ajama epäterveellinen rappiollisuus. Nuorille suomalaisille ei tarjota median kautta mitään tervettä suomalaista maskuliinista ja älykkäitä miesroolimalleja. Kaikki ovat karikatyyrejä juopoista ja junteista.

Ennen julkisuus ja arvostus piti ansaita, mutta nykyään media tuo esiin juoppoja ja "elämän_koululaisia" edustamaan kantasuomalaisia, koska medialla on agenda ja se on suomalaisuuden syrjiminen ja suomivastaisuuden lietsominen suomalaisten keskuudessa. Maahanmuuttajista ja liberaaleista koostuu loput median julki tuoma kirjo. Media tuo jatkuvasti esiin julkisuuteen henkilöitä, jotka esittävät järkevää ja suvaitsevaa ja laukovat suomalaisvastaisia mielipiteitään suvaitsevaisuuden nimissä. Pitää vähintään olla joku seksuaalivähemmistön edustaja, jotta valkoinen terve, atleettinen ja älykäs mies pääsee televisioon, koska terve valkoinen heteromies on heidän mielestään liikaa.

Stereotyyppinen monikulttuurinen identiteetti on uusi modernin kapitalistisen mediayhtiöiden luoma suomalaisuuden identiteetti kaikille maailmassa asuville ihmisille. Suomalaisuus ei globalististen suomalaisvastaisten mielestä ole enää etninen määrite, vaan kaikki maailman ihmiset voivat olla suomalaisia jos he julistavat itsensä suomalaiseksi ja muuttamalla Suomeen.

Kun kansa on yhtenäinen ja määrätietoinen oman tulevaisuutensa puolustamisessa, ja omaa vahvan yhdistävän kansallisidentiteetin, niin silloin kansa määritellään moraalittomaksi ja rasistiseksi suomalaisvastaisten mielestä, mutta kun kansa koostuu väliinpitämättömistä hedonisteista, itsekeskeisistä narsisteista ja itsevihasta, niin silloin suomalaiset ovat suvaitsevainen ja demokraattinen kansa.

Me emme anna suomalaisvastaisten määrittää suomalaisuutta. Me emme hyväksy rappiollisuutta. Me otamme tulevaisuutemme omiin käsiimme ja rakennamme itse oman tulevaisuutemme kysymättä lupaa suomalaisia vihaavilta suomalaisvastaisilta. Suomalaisilla on oikeus itsenäiseen tulevaisuuteen! 

Poliittinen realismi: Vastakkainasettelun ongelma Suomessa

Ongelma modernissa yhteiskunnassamme on teennäinen ja vääristynyt vastakkainasettelu. Oikealla on kapitalistit, joita edustaa kokoomus ja RKP. Vasemmalla vähätuloisia ja työväkeä edustaa itsensä jalustalle nostaneet SDP ja Vasemmistoliitto. Nämä kaksi jälkimmäistä väittävät edustavansa vähätuloisia julistaen itsensä ainoaksi vaihtoehdoksi korkealuokan ja suurpääoman sortoa vastaan. Todellisuudessa he edustavat aivan samalla tavalla suurpääomaa ja tätä globaalistista kapitalistista yhteiskuntaa ja sen uusliberalistista arvomaailmaa kuin "oikeisto".

Kaikki, jotka kyseenalaistavat nykyistä taloudellista, kulttuurista, arvomaailmallista ja poliittista ilmapiiriä marginalisoidaan haukkumalla neljällä eri marginalisointiin suunnitellulla kutsumanimellä. Nuo termit ovat äärioikeisto, natsi, fasisti ja rasisti. Koska nuo termit omaavat negatiivisen assosiaation toisen maailmansodan jälkeen, on valtapelaajien helpompi käyttää jo valmista retorista lyömäasetta, kuin puhua ja kuvata maailmaa todenmukaisesti ja rehellisesti ilman aikaisempaa retorista pohjaa. Voittajat määrittelevät moraalin ja historian, jolla sitten sorretaan hävinneitä ja moraalisoidaan voittoa.

Todellisuudessa noissa neljässä termissä ei itsessään ole mitään vikaa ja väärää, jos kaivaudumme moralismin läpi, ja keskitymme oikeasti ymmärtämään mielipiteitä objektiivisesti. Kyse on moraalisesta latautumisesta, joka kumpuaa liberaalisesta ajattelusta ja dogmasta. Halu samaistua on kaiken ymmärryksen lähtökohta, joka estetään moraalisella stigmatisoinnilla.

Tietysti nykyisessä ylisosialisoituneessa maailmassamme yksilön on vaikea pystyä keskittymään mihinkään epäkorrektiin mielipiteeseen objektiivisesti, koska olet saman tien leimattu ja sosiaaliseti häpäisty. Ylisosialisoituminen mahdollistaa poliittisen korrektiivisuuden käytön sosiaalisena aseena. Lammas, joka elää tunteissa ja haluaa seurata sitä mikä on yleisesti hyväksyttävää, ei ole kykenevä kyseenalaista moraalista dogmaa vaan myötäilee sitä. Ihmiset elävät tunnepitoisessa ymmärryksessä, jonka valtamedia poliittisen korrektiivisuuden kautta on ihmisille luonut. Lampaat tuntevat moraalista ylärintamaa muita ihmisiä kohtaan, jotka puolustavat itseään moralistiselta alistamiselta ja median luomalta moraalirakenteelta.

Monikulttuurisessa yhteiskunnassa yhteinen kulttuuri on paheksuttavaa; varsinkin kulttuuri joka ei myötäile liberaalia kapitalistista globalismia. Suomalainen etninen ja kulttuurinen identiteetti on maalattu moralismin kautta pahaksi, ja kaikki joka vastustaa suomalaisuutta on maalattu hyväksi. Monikulttuurisuus, liberalistinen globalismi ja antirasismi edustaa suomalaisvihamielisyyttä, sillä se yrittää vähätellä ja tuhota suomalaista identiteettiä kieltämällä sen ja häpäisemällä sen rasismiksi. Tiestysti nämä liberalistit määrittelevät itsensä hyviksi ihmisiksi ja kaikki muut pahoiksi ihmisiksi. Heidän maailmansa vaatii dualismia ja dualistista hyvä-paha -jaottelua.

Tämä orjamoraalinen jaottelu hyvään ja pahaan on vanha kirkon ja valtion ajama tapa vainota poliittista vastapuolta. Sekulaarinen humanismi, liberalismi, kapitalismi ja egalitarismi ovat yhteiskuntaamme hallitseva poliittinen taho, joka on julistanut etnisen suomalaisuuden ja samalla eurooppalaisen valkoisuuden rasismiksi ja näin ollen pahaksi. He haluavat hallita ja tuhota vastapuolensa totaalisesti. He maalaavat itsestään oikeutettua moraalista soturia pahuutta vastaan samalla kun he yrittävät tuhota kaikkea etnistä ja alkuperäistä eurooppalaisuutta ja suomalaisuutta. Suomessa antirasistit hyökkäävät kaikkea suomalaisuutta ja avoimesti julkisia kansallismielisiä ihmisiä kohtaan julistaen omaa moraaliaan absoluuttisesti. Antirasismi on synonyymi suomalaisvihan ja suomalaisvastaisen rasismin kanssa.

Tämä ei tietystikään olisi mahdollista, jos ihmisen psykologia ei sallisi itsevihaa. Patologinen itseviha on mahdollista sosialisoitumisen ja sosiaalisten normien muokkaamisen kautta, jossa itsevihasta tehdään sosiaalisesti positiivinen asia. Tuota itsevihaa suomalaisten keskuudessa levitetään vähättelemällä suomalaisuutta kaikissa kulttuurisissa tilanteissa ja tarjoamalla ei-suomalaisia kulttuurisia vaikutteita paikkaamaan "huonot", "vanhentuneet" ja "juntit" suomalaiset kulttuuriset tavat ja perinteet. Tätä vihaa omaa etnisyyttä kohtaan kutsutaan etnomasokismiksi ja se on selvä henkinen sairaus. Liberalistinen yhteiskunta luo entistä enemmän mielenterveysongelmaisia, alkoholisteja, syrjäytyneitä ja henkisesti laiskoja ihmisiä. Liberalismi on rappion ideologia ja se ei edes pyri piilottamaan tätä edistämällä avoimesti huumeiden laillistamista, alkoholin käytön ihannointia, vastuutonta seksiä ja hetkessä elämistä.

Tämä yhteiskunnallinen ongelma on kaikkea muuta kuin maahanmuuttokysymys. Jos tarkastelemme tätä ongelmaa pelkästään maahanmuutto-ongelmana, emmekä esimerkiksi koko yhteiskuntaamme hallitsevana arvo- ja kulttuuri-ilmapiirinä nimeltä liberalismi, niin emme kykene koskaan ymmärtämään tätä ongelmaa, saati korjaamaan sitä.

Valtamedia määrittelee koko poliittisen kentän dualistisesti kahteen napaan ja kutsuu napojen kärkiä "ääri"-etuliitteellä. Todellisuudessa tuollainen maailmankuva on tyhmää ja idioottimaista. Maailma ei ole dualistinen. Dualismi on yksinkertaistamista ja reaktio monimutkaiseen maailmaan. Yksinkertaistaminen helpottaa monimutkaisen maailman ymmärtämistä, mutta se voi myös olla psykologinen pakokeino välttää vaikeilta ja haastavilta asioista, joiden ymmärtäminen vaatii paneutumista, keskittymistä, asiayhteyksien luomista ja tunteellisten dogmaattisten mielipiteiden kadottamista. Maailman ymmärtäminen dualismin kautta on ihmisen aivojen rakenteellinen ominaisuus, mutta se ei aina korreloi todellisuuden kanssa. Me haluamme nähdä maailman mustavalkoisena, koska se on helppoa ja yksinkertaista, mutta todellisuudessa maailma on värikäs ja sekava paikka.

Ääri-etuliite viittaa rakenteellisesti dualistiseen vasemmisto-oikeisto akseliin. Todellisuudessa poliittista spektriä ei voi jakaa realistisesti kahteen osaan, joten tuo jo itsessään osoittaa että ääri-etuliitteen käyttäjät eivät ymmärrä dualismin ulkopuolelta dialektiikkaa. He käyttävät sanastoa ja termejä, jotka ohjaavat heitä ajattelemaan tietyllä maailmankatsomuksella, eivätkä pyri kehittämään omaa ymmärrystään ympäristöstään ja ympäröivästä sosiaalisesta dynamiikasta.

Ääri-etuliitteelle olisi parempi vastine sana "fanaattinen". Ihminen voi olla fanaattinen jalkapallofani, kulinaristi, harrastelija, filosofi, kalastaja, postimerkinkerääjä tai ihan mitä tahansa aktiviteettia harrastava. Fanaattisuus ei tee ihmisestä tyhmää. Fanaattinen ihminen on omistautunut ja todennäköisesti ymmärtää asiastaan enemmän kuin ei-fanaattinen ihminen. Fanaattisuuden haukkuminen on kuulunut valtaapitävien dialogiin jo pitkään, jonka mukaan passivisoidaan ihmisiä haukkumalla ja vähättelemällä heidän omaa poliittista aktiivisuuttaan. Tämä negatiivinen assosiaatio tarkoittaa, että ihmiset välttelevät politiikkaa ja kuluttavat omaa energiaansa mieluiten ihmissuhteisiin ja hetkelliseen huvitteluun, kuin oman poliittisen etunsa tavoitteluun. Tämä on tehnyt kansalaisista helppoa karjaa, jota voidaan ohjailla kohti globalismia, EU-liittovaltiota ja Suomen itsenäisyyden tuhoamista.

Vastakkainasettelua pääasiallisesti johtavat edistykselliset tahot, jotka painavat yhteiskuntaa kohti edistystä. Nämä "edistykselliset" ovat pääasiallisesti hippejä, vihervasemmistolaisia, liberaaleja, mokuttajia, marxisteja, anarkisteja, punaisia, tai ihan millä nimityksellä ihmiset haluat näitä ihmisiä kutsua. He vihaavat miehisyyttä ja suomalaisuutta, koska miehisyys on aina vastuullista ja fasistista oman identiteetin vaalimista ja suojelemista. He eivät halua, että ihmiset kantavat vastuuta suomalaisuudesta, Suomesta ja yhteisestä tulevaisuudestamme. Tämä oman tulevaisuuden poliittinen, kulttuurinen ja arvomaailmallinen puolustaminen luo ongelmia edistyksellisten tavoitteisiin.

Huvittavaa miten moni marxisti, kommunisti, anarkisti ja punainen sanoo vihaavansa patriarkaattista kapitalistista fasistista länsikulttuuria, mutta puolustavat sitä ja jopa edustavat sitä elämällä juurikin miten media haluaa heidän elävän elämäänsä. He kuluttavat viinaa ja roskaruokaa kuin kunnon kuluttajat ja elävät valtion napanuorasta, vaikka he voisivat olla omavaraisia ja itsenäisiä. Media ja valtaapitävät haluavat Suomesta monikulttuurisen yhteiskunnan ja vasemmisto tässä kohtaa seuraa globaalien rahakeisareiden ja eliitin käskyjä kohti teurastamoa kuten lammaslauma valmiina teurastettavaksi.

He julistavat vallankumouksen nimeen. He puhuvat vallankumouksesta ja ihannoivat kommunistisia ja anarkistisia vallankumouksellisia, mutta eivät elä vallankumouksellisen ideaalin mukaan. He eivät oikeasti halua vallankumousta, koska oikea vallankumous tarkoittaisi helposta ja turvallisesta elämisestä luopumista ja vastuun kantoa. Kuitenkin he pauhaavat vallankumouksesta hakkaamalla hevosia ja rikkomalla yhteistä ja julkista omaisuutta, sekä tekemällä normaalien työssäkäyvien ihmisten elämisen hankalaksi. He osoittavat vihaansa yhteiskuntaa kohtaan hyökkäämällä keski- ja vähätuloisia vastaan.

Moni vasemmistolainen uhoaa työväen nimeen kaikenlaista, mutta itse eivät edes käy töissä vaan paskovat suomalaisten työntekijöiden päälle tukemalla monikansallisia yrityksiä, töiden ulkoistamista ja halpatyövoiman tuomista Suomeen kilpailemaan suomalaisten kanssa. Kaikki tämä on ristiriidassa suomalaisen työväen etujen kanssa. He vakuuttelevat itselleen taistelevansa työväen puolesta, mutta oikeasti eivät olisi valmiita kuolemaan työväen, kenenkään muunkaan, tai edes itsensä puolesta.

"Vasemmistolta" puuttuu selkäranka, mutta silti he lapsellisesti huutavat vallankumousta ja pitävät ylpeinä vallankumouksellisia merkkejä ja julistavat omissa kulttuuritapahtumissaan ja musiikeissaan vallankumousta, vaikka heille vallankumous on viinaa ja rappiota. He ajattelevat että tämmöinen vallankumous olisi mahdollista ilman aseita ja väkivaltaa. Tämä väkivallaton vallankumous on järjetön idea, eikä ole koskaan oikeasti toiminut. Todellisuudessa kaikki väkivallattomaksi nimetyt vallankumoukset ovat olleet väkivaltaisia, mutta niiden väkivalta on piilotettu ja vähätelty moralismin nimissä. Antifasistinen toiminta 80- ja 90-luvulla jo itsessään osoittaa, että he joutuvat käyttämään väkivaltaa tukahduttaessaan etnisen ja kansallisen identiteetin anarkistisen nousun kansojen syvissä riveissä eri puolilla maailmaa.

Elämme niin sairaassa maailmassa, jossa itseään anarkisteiksi, antirasisteiksi ja antifasisteiksi julistavat ryhmittymät tekevät yhteistyötä avoimesti globalististen valtiovallan ja kapitalistisen eliitin kanssa ottaen rahoituksia ja toimitiloja vastaan tilaisuuksiensa järjestämisessä, ja oikeat yhteiskunnan ulkopuolella toimivat anarkistiset ryhmittymät ovat kansallismielisiä, joita valtio ja valtion neljäs siipi(media) vainoaa.

Kansallismielinen toiminta on ympäri maailmaa ollut jo pitkään toiminnaltaan anarkistista, kun taas anarkistiset tahot ovat nauttineet valtion hyväksyntää ja tukea avoimesti. Anarkistit voivat vapaasti järjestää tilaisuuksia kaduilla ja levittää propagandaa ilman poliisin, median tai kansalaisten väliintuloa. Jos kansallismieliset ryhmät tai yksilöt levittävät propagandaa, niin poliisi on paikalla vähintään 30 minuutin sisällä, ja joku kännissä örveltävä idiootti on huutamassa ja solvaamassa, sekä seuraavana päivänä media kirjoittaa miten "natsit luovat pahennusta keskustassa", vaikka todellisuudessa joku liberaali puliukko tuli jakamaan mielipiteitään väkivallan muodossa.

Anarkisteja ei vainoa nyky-yhteiskunnassamme oikeastaan kukaan. Anarkismi ja liberalismi ovat ideologisesti sama asia. Tästä syystä liberaali yhteiskunta ei hyökkää anarkisteja vastaan ja sallii tämän toiminnan. Anarkisteja ei vainota poliittisesti, vaan heidän rikollisen toimintansa takia, kun taas kansallismielisiä vainotaan heidän politiikkansa takia. Yleensä anarkismi on tyhmää ja päätöntä riehumista valtiovaltaa vastaan ilman mitään oikeaa poliittista päämäärää. Anarkistit eivät tule koskaan hyökkäämään oikeaa valtaeliittiä vastaan, tai muuten heidän pelleilynsä loppuisi hyvin nopeasti seinään.

He eivät hyökkää yksityisiä suuryrityksiä, monikansallisia kapitalisteja tai EU-instituutiollisia valtarakenteita ja heidän symbolejaan vastaan. Tuommoinen agressio saattaisi oikeasti hermostuttaa valtaeliitin ja suurpääoman, joka taas saisi heidän larppaamisensa loppumaan hyvin lyhyeen. He haluavat leikkiä vallankumouksellista ja päättävät hyökätä yhteiskunnallisesti ja moraalisesti helppoa kohdetta vastaan. He sanovat hyökkäävänsä fasismia vastaan, mutta missään yhteiskunnassamme fasismia ei ole näkyvissä. Siksi he joutuvat määrittelemään fasismin uudestaan, jotta voivat leimata yksittäisiä ja poliittisesti mitättömiä ihmisiä fasisteiksi. Tämä on tyypillistä kiusaajan logiikkaa. Kiusaaja ei kiusaa vahvempia, vaan etsii itseään heikompia tahoja kiusattavaksi.

He hyökkäävät epätoivoisesti verojaan maksavia työssä käyviä suomalaisia vastaan vaikeuttamalla heidän elämäänsä. He hyökkäävät infrastruktuuria vastaan, valloittavat katuja, tuhoavat VR:n ratavaihdekoppeja, estävät bussiliikennettä, töhrivät seiniä, tai rikkovat yhteisiä pankkiautomaatteja ja omaisuutta, jotta normaali työssäkäyvä veronmaksaja joutuu maksamaan
verorahoillaan korjauksen.

Anarkistien ja punaisten antifasistien ainoa kunnon hyökkäys rahavaltaa vastaan tapahtui suomalaisten omistamaan osuuspankin konttoriin, joka oli naurettavaa lasien rikkomista. He hyökkäsivät osuuspankkia vastaan, joka on keskituloisten ja työväen pankki, eikä esimerkiksi monikansallisia yksityisomistuspankkeja vastaan, jotka ovat pääsyyllisiä suomalaisten velkaantumiseen. Taas kerran hyökkäys oli enemmän hyökkäys kansalaisia ja vähätuloisia kohtaan, kuin monikansallisia rahakeisareita vastaan.

Radikaalivasemmisto on eliitin tapa ohjata kansalaisten turhautumista pois itse eliitistä. He ovat radikaaleja korkealuokalle ja valtaeliitille, eikä heidän seuraaminen tuota mitään mitä se ei ole viimeiseen 30-vuoteen tuottanut.