Kansallismielinen talousohjelma

Jotta Suomen talous saataisiin nousemaan ja kansalaisten elintasoa kohennettua on tapahduttava täysi asenteellinen ja talouspoliittinen muutos. Valtiollisen budjetin on perustuttava säästöihin eikä velkaan. Valtion budjettia, ja näin ollen verotaakkaa ala- ja keskiluokalta on laskettava radikaalisti. Verotuksen on kohdistuttava suuryrityksiin ja korkeatuloisiin, eikä keski- ja pientuloisiin. On naurettavaa verottaa suhteessa enemmän niitä, joilla ei lähtökohtaisesti ole mitään. Siksi kovatuloisten ja suuryritysten verotusta pitää nostaa.

Työpaikkoja on rakennettava lisää, jotta kansalaiset voivat ansaita rehellisesti tulonsa, ja kulutushyödykkeiden kotimaisuusaste nousee. On kuitenkin valvottava, että pääomaa ei valu talousalueemme ulkopuolelle ja valtiomme ei velkaannu. Tämä tarkoittaa sitä, että työpaikkojen kasvun ei pidä tapahtua palvelu- ja myyntisektorilla, vaan suomalaisen talouden pitää perustua tuotantoon. Näin kaikki hyödykkeet ja palvelut tuotettaisiin Suomessa, eikä ulkomailla, joka loisi työpaikkoja suomalaisille, ja työttömyysastetta saataisiin radikaalisti alemmas.

Rahan arvo ei saa tulla osakespekulaatiosta ja kansainvälisestä valuuttamarkkinasta, vaan rahan arvon on tultava suomalaisesta työstä ja hyödykkeistä. Painostan toisen kerran, että tuotanto tulisi palauttaa välittömästi takaisin Suomeen. Maatalous ja elintarvikkeiden tuotanto pitää elvyttää välittömästi! Kaikki markkina-alueet ja suomalaiset työpaikat vaativat suojelua ja tämä tarkoittaa kansainvälisen kilpailun lopettamista suomalaisten ja Suomen kustannuksella! Jotta tämä olisi mahdollista, on tuontia ulkomailta verotettava rankalla kädellä ja jopa estää joissakin tapauksissa. Ulkomainen työvoima ja hyödyke ei saa paikata suomalaista työtä! Suomalaisen työvoiman on oltava valtiollisen suojeluksen alla! Monikansallisten suuryrityksien vaikutus Suomen markkina-alueella pitää minimoida. Kaiken tuonnin ja viennin on tapahduttava suomalaismarkkinoita kunnioittaen!

Suomen on päästävä irti kansainvälisestä velkaorjuudesta. Tämä tarkoittaa kolmea asiaa. Velat pankeille on likvidoitava, ja nykyinen pankkijärjestelmä ja sen ympärillä toimiva koronkiskonta on lopetettava välittömästi ja julistettava laittomaksi koko maassa, ja Suomen on irtauduttava EU:n vähimmäisvarantojärjestelmästä oman valuutan kautta. Suomen valtion on rakennettava uusi kansallinen pankki, joka luo ja valvoo omaa itsenäistä valuuttaa. Raha tulisi kiertoon lainoilla kuten aina ennenkin, mutta ilman ylimääräistä korkoa. Lainan saantia on vakavasti valvottava ja lainan ottamisen syyn pitää täyttää kansalliset kriteerit. Lainaa ei enää valvo yksityiset pankit, vaan nyt lainan takaajana on kansallinen valtion omistama pankki. Itsenäisen valtion on omistettava oma kansallinen pankki, jotta päättäjät valtiopankin kautta voivat reagoida ulko- ja sisämarkkinan tuomiin haasteisiin. Suomen on suunnattava kohti taloudellista omavaraisuutta työn, hyödykkeiden ja rahan valvonnassa.

Taloudellinen kansallismielisyys on juuri yhteisen taloudellisen vastuun kantamista, eikä maamiestesi sortamista ja hyväksikäyttöä, kunten nykyisessä uusliberalistisessa talouspolitiikassa tarkoittaa. Kiellämme kuitenkin totaalisen tuotannon kommunistisen kansallistamisen, jossa yksityisellä kansalaisella ei ole yksityistä omaisuutta, ja samalla sokean vapaamarkkinatalouden jossa kaikki on yksityisten ostettavissa ja kaikella on hintalappunsa. Taloudellinen kansallismielisyys tarkoittaa, että ajamme kansallista, eli kansalaisten taloudellista etua. Tämä tarkoittaa markkinavastuuta, eli jos yhtiön markkinaosuus kasvaa, nii myös yhteiskunnallinen vastuu kasvaa samassa suhteessa. Taloutemme kansalaisen kannalta perustuu yksityisomistukseen, mutta yksityisomistuksen nimissä ei saa varastaa, hyväksikäyttää, tai toteuttaa suomalaisia sortavaa taloudellista toimintaa. Pääoma on valtaa, ja valta vastuuta. Jokaisella suomalaisella yrittäjällä ja yhtiöllä on kansallinen vastuu Suomen hyvinvoinnista. Sama vastuullisuuden ajatus pätee muualla yhteiskuntahierarkiaa käsittelevissä asiossa. Esimerkiksi työnantajalta vaadimme vastuullisuutta omista työntekijöistään.

Näemme talouden loputtoman kasvun järjettömänä uusliberalistisena utopiana. Valtiontalous ei voi kasvaa loputtomasti jatkuvaa kasvavaa voittoa tavoitellen. Mikään materiaali tai rahamäärä ei riitä jos voiton maksimointi on ainoa arvo. Se on loputon suo. Jos lähdemme seuraamaan tuota ajattelua, niin yhteiskuntamme kaatuu pelkästään taloudelliseen kilpailuun. Valtiontalouden tehtävä on ylläpitää korkeaa suomalaista elintasoa ja reagoida muuttuviin markkinavaatimuksiin. Siispä taloudellinen kasvu ei saa mennä suomalaisten hyvinvoinnin ja tulevaisuuden tielle. Ihmisen on hallittava rahaa, eikä raha ihmistä!