Rahan ja vaihtokaupan historiaa

Reaalitaloudesta kapitalismiin - Vaihtokaupasta rahaan

Talous ennen rahaa pakanallisissa kyläyhteisöissä perustui vaihtokauppaan. Vaihtokauppa perustui yhteiseen luottamukseen vaihtajien osapuolien välillä, eikä suurissa populaatiokeskittymissä ollut samallaista henkilökohtaista luottamusta toiseen ihmiseen kun pienissä tiiviissä kyläyhteisöissä. Siksi rahan keksiminen oli välttämätöntä suurien yhteiskuntien muodostamiseksi.

Pienissä yhteisöissä vaihtokauppa toimi mainiosti, koska vaihtokaupan takana oli aina molempien vaihtavien osapuolten maine ja kunnia. Pienissä yhteisöissä sosiaalisuus ja yhdessä toimeentuleminen vaati yhteistä luottamusta ja lojaalisuutta toiseen. Luottamus vaihtokaupan ympärillä oli siis välttämätöntä eteenkin jos molemmat osapuolet asuivat ja elivät samassa yhteisössä. Muissa tapauksissa vaihtokaupan välillä tapahtunut vaihto ja mahdollinen huijaaminen kaupanteossa johti sosiaaliseen konfliktiin ja väkivaltaan. Ihmisten kunnia ja maine oli hyödykkeiden laadun tae. Niinpä hyödykkeet olivat laadukkaita, kestäviä, kauniita, koristeltuja, arvokkaita ja ennen kaikkea hyödyllisiä.

Vaihtokauppaisessa talousjärjestelyssä sosiaalisen ja ekonomisen elämän välillä oli välitön yhteys, joka puuttui rahallisen vaihdon yhteydessä. "Se on vain bisnestä!" ja "Älä ota sitä henkilökohtaisesti.", ovat lauseita joita kuulee useasti hoettavan mediassamme.  Politiikkojen ja taloustieteilijöiden suusta moralisoidaan epäsosiaalista käyttäytymistä, koska he näkevät rahan tärkeämpänä kuin ihmisen. Se osoittaa hyvin miten irrallaan yhteiskuntamme kansantalous ja sosiaalinen elämä ovat toisistaan.

Koska muinaiset pakanalliset yhteisöt perustuivat vaihtokauppaan yhteisön sisällä hallitsi luottamus ja veljeys. Taloudellinen aktiivisuus perustui fyysiseen todellisuuteen, joka toteutti sosiaalista yhdessäoloa, luontoa, paikallisia ja fyysisiä rajoitteita kunnioittaen.

Modernissa teollistuneessa maailmassa on entistä vähemmän rajoitteita, jotka rajoittaisivat taloudellista kasvua, inflaatiota ja velkaa. Tuotannollisesti globalisaatio ja teollistuminen ovat tehneet tuotannosta nopean ja tästä syystä koneet ovat syrjäyttäneet ihmisen. Käsityö ja hevoskärryt ovat siirtyneet öljyn ja polttomoottorin tieltä, ja hyödykkeiden saatavuus on tiputtanut yhteiskuntamme ja elämisen kustannuksia. Filosofisesti modernit edistykselliset arvot ovat tuhonneet yhteisöllisyyden moraalia ja sosiaalisia rajoitteita, jotka ennen valvoivat kaupankäyntiä. Yksilöllisyyden ihannointi ja voiton maksimointi on kaikki kaikessa.

Ihmisten taloudellisessa käytöksessä näkyy entistä enemmän hyväksikäyttöä ja kilpailua. Modernissa taloudessa määrä korvaa laadun. Jos hyödyke menee rikki saa uutta ostettua aina lisää. Kaikenlainen taloudellinen hyväksikäyttö on sallittua, jos se vain tapahtuu lain puitteissa.

Kapitalistisessa modernissa yhteiskunnassa kaikki arvo voidaan arvioida rahallisesti, joten ei ole enää mitään "pyhää" ja henkisesti arvokasta. Fyysinen työ, uhraus ja vaivannäkö eivät edusta rahaa, vaan rahan arvo on teennäinen, kylmää ja kuollutta. Modernissa maailmassa raha edustaa ihmisarvoa, joten ihmisellä on aina hintansa. Lojaalisuuden voi ostaa rahalla ja ystävät ovat valmiita myymään oman veljensä oikeaan hintaan.

Koko yhteiskuntamme on käännetty väärinpäin. Modernin ihmisen suunta on kohti moraalittomuutta, kylmyyttä! Tämä suunta on muutettava ja rahan valta lojaalisuuden ja kansallisen veljeyden tieltä on nujerrettava!