Sosialismi tarkoittaa kaikessa yksinkertaisuudessaan ammattiliikettä ja työtaistelua, kuten paremmista palkoista, työajoista ja työympäristöstä. Sosialismi on siis työväen omien oikeuksiensa puolustamista. Sosialismia terminä ei saisi sekoittaa marxismiin, joka lähtee rakentamaan kokonaista yhteiskuntamallia luokkajaottelusta ja luokkasodasta.
Kuten yleisesti luullaan sosialismia ei pidä sekottaa automaattisesti valtion toimintaan, suureen valtion kulutukseen, tai valtion määräysvallan kasvattamiseen. Monet sosialistiset liikkeet tavoittelevat isoa valtiota, valtion kulutuksen kasvua ja valtion määräysvallan kasvattamista. Tämä ei kuitenkaan tarkoita että idea työtaistelusta ja työntekijän kamppailu omasta työympäristöstään olisi automaattisesti valtionkasvatamista.Yleisenä sääntönä on ymmärrettävä, että paikallisväestö tietää paremmin paikalliset asiat, kuin muualla asuvat byrokraatit ja politiikot. Jos päätäntävaltaa viedään liian kauas paikalliselta taholta, niin sillä ei ole hyviä seurauksia. Valtion byrokraatit eivät voi tietää mitä jokaisen firman tai työpaikan tapahtumista ja ongelmista. Siksi liiallinen vallan keskittäminen ei välttämättä ole hyvä asia.
Sosialismin pitää kasvaa työntekiöistä itsestään ja olla itsenäinen kansanliike, joka keskittyy työolosuhteiden parantamiseen ja työntekiöiden oikeuksien suojelemiseen ilman valtion tai minkään muun ulkoisen instituutin tukea. Jos tukea tulee ulkopuolelta jommalle kummalle ongelman osapuolelle ulkopuole muuttuu ongelmaan tarvittavat toimenpiteet. Siksi olisi tärkeää että mahdollisimman monet asiat hoidetaan työnantajan ja työntekiän välillä kahdenkesken tai ammattiliiton kautta ja siksi yritetään vähentää valtion sekaantumista työpaikan ongelmiin mahdollisimman vähäiseksi.
Yleisesti sosialismia on yritetty hakea valtiovallan kautta, mutta hyvin vaihtelevin menestyksin. Esimerkiksi entisessä Neuvostoliitossa niin sanotut sosialistiset puolueet kääntyivätkin kansaansa vastaan päästyään valtaan ja näin sortivat kansaa ja samalla työväkeä. Vastalauseita kansan riveistä ei suvaittu, jotta ei tulisi uutta vallankumousta kommunistista hallintoa vastaan. Tämä ei ole sosialismia, vaan epätoivoisen tyraanisen hallituksen epätoivoista diktatuuria. Neuvostoliitto oli monessa suhteessa aivan toista mitä se yritti imagollaan rakentaa ja tästä syystä historiankirjoja on muokattu tämän propagandakoneen toimesta.
Ensimmäinen askel sosialismin eheyttämiseen kansanliikkeenä on jättää kaikki Neuvostoliitosta tulleet ruusuiset propaganda mantrat pois. On myös päästävä eroon länsimaista ja eteenkin ameriikasta tulleen liberalistisen propagandan määrittelemästä termistöstä ja muokata ajattelumallien käyttöä kokonaan poliittisessa keskustelustamme. Kahden suurvallan ja heidän ajaman ideologioidensa myötä sosialismin merkitys on muuttunut sen alkuperäisestä työväen oikeuksiin viittaavasta kansanliikkeestä suurvaltiolliseksi "liberalismi vastaan totalitarismi"-käsitteeksi.
Sosialismi nykykielessä tarkoittaa suurhallitusta, tai proletaristista työväen maailmanvaltaa, jolla ei ole mitään tekemistä paikallispoliittisen työtaistelun kanssa. Ohjaamalla poliittista keskustelua kehittävään sosialistiseen suuntaan voimme avata paikallispoliittisen keskustelun uudestaan ja nostaa uudestaan Suomen työllisyyttä, työmarkkinoita ja kamppailla näin uusliberalistista talouspolitiikkaa vastaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti