Katupartioiden moraalisuus ja rasismi

Viimeaikoina on ollut paljon väittelyä katupartioista sosiaali- ja valtamediassa. Katupartioiden oikeutusta on pohdittu laajalti ja näkyvästi yhteiskunnassamme. Keskustelu on kuitenkin hyvin rajoittunutta ja ohjattua, eikä keskustelua käydä rehellisesti ja kaikkia osapuolia ymmärtävästi.

Yhteiskunnan rakenne on muuttumassa massiivisen maahanmuuttoaallon takia, joka taas johtaa vastareaktioon. Tulevaisuudesta on tullut epäselvä etnisten suomalaisten kannalta, ja etniset suomalaiset tämän takia alkavat organisoitumaan anarkistisesti massamaahanmuuttoa edistävän valtiokoneiston lakien ulkopuolella ja sen puitteissa. Kansalaisten luottamus yhteiskuntaan ja sitä hallitseviin elimiin romuttuu sitä mukaan, kun valtion tänne tuomat maahantunkeutujat nostavat epäoikeudenmukaisuutta, epätoivoa ja väkivaltaa kantaväestöä kohtaan.

Julkisesti käytävässä keskustelussa usein pohditaan katupartioiden sallimisesta tai estämisestä. Juridisesti katupartioissa, eli yksityisten ihmisten kävelysessioissa ei ole mitään väärää, kunhan kävelijät eivät riko lakia, jolloin partiointi olisi tietysti laillisesti väärin. Katupartioita ei voi kieltää, ellei rajoita kansalaisten vapaata liikkumista. Tosin on niitäkin ihmisiä, jotka haluavat rajoittaa kansalaisten oikeuksia taistellessaan rasismia vastaan ja niin on jo tehty esimerkiksi sananvapautta rajoittavat vihapuhelait.

Demokraattisessa yhteiskunnassa enemmistön, mielipidevaikuttajien ja päättäjien mielipiteillä on väliä. Tästä syystä päättäjät välittävät ja rahoittavat mielipidevaikuttamista, opetusohjelmiston suunnittelua, mediaa ja kulttuurituotantoa. Ei ole yhdentekevää mitä informaatiota äänestäjät jatkuvalla syötöllä altistuvat. Siksi on tärkeä ymmärtää niitä asioita, joiden avulla enemmistö luo mielipiteensä. Kuten mediaa, kulttuurituotantoa ja opetustoimintaa, mutta myös niitä arvoja ja maailmankuvia, joita noiden kautta valtakulttuurinen ilmapiiri yrittää viestittää.

Katupartioista ei suoranaisesti väitellä juridisella tasolla, eli väittelyä ei käydä siitä onko katupartiointi laitonta vai laillista. Valtaapitävät haluavat ylläpitää monikulttuurista ja globalistista agendaa, jota antirasistinen moraalikoodi edustaa. Väittelyä halutaan käytävän moraalisella tasolla, eli onko katupartioiden järjestäinen moraalisesti oikein vai väärin, ja tietysti valtaapitävien tahdon mukaan halutaan, että johtopäätöksissä kaadutaan rasismin moraalittomuuden puolelle.

Katupartioiden vastustajat väittävät, että katupartiot ovat moraalisesti väärin, koska heidän mukaansa rasismi on väärin. Taas katupartioiden puolustajat puolustavat katupartioita suomalaisten turvallisuudella ja kokevat sen moraalisesti oikeutettuna. Tässä kohtaa on nähtävissä, että keskustelu moraalisesti jakaantuu kahteen osaan: lojaalisuusetikkaan ja seurausetiikkaan (käsitellään alempana).

Moraalisessa väittelyssä siitä onko rasismi moraalisesti oikein vai väärin tulee olennaisena osana kästellä ihmisen psykologiaa ja eteenkin moraalirakenteita. Valitettavasti tavallinen kansalainen, äänestäjät ja myös me kansallismieliset emme ole tarpeeksi tietoisia näistä mielipidevaikuttamisesta ja siitä miten moraalipsykologiaa käytetään kansalaisten manipulointiin.

Monet meistä perustaa mielipiteet intuitiivisuuteen ajatteluun. Emmekä lähde tästä syystä tarkastelemaan asiaa sen syvemmin, vaan hyväksymme moraaliset ympäriltämme saadut valmiit päätökset sen suurempia pohdintoja. Harva pyrkii sanottamaan tunteitaan ja moraalisia päätöksiään järkeviksi lauseiksi, vaan antaa mediapersoonien ja julkisuushenkilöiden toimia äänitorvenaan, joko hyväksyen heidän antaman sanoman tai sitten kieltäen sen kokonaan. Valtamediassa on tällä hetkellä hyvin yksipuolista ja rajoittunutta keskustelua, jota rajoitetaan tiettyyn antirasistiseen moraalinarratiiviin.

Antirasistien puoli tässäkin väittelyssä sortuu laiskuuteen, mutta niin myös ns. "rasistien" puolella sorrutaan moraaliseen mutuiluun. Vaikka julkisia keskusteluja käydään moraalisella tasolla, niin silti keskustelun kummatkaan osapuolet eivät ymmärrä moraalipsykologiasta mitään ja näin perustella keskustelua sen tarkemmin.

Moraalipsykologian ymmärtäminen on demokratioissa tärkeä asia ymmärtää. Olen kuitenkin sitä mieltä, että konservatiivinen ja kansallismielinen enemmistö on intuitiivisesti moraalirakenteessaan oikeassa, ja että heillä on loogisesti johdonmukaisempi moraalirakenne, koska heidän moraalinsa rakentuu seurausetiikasta. Eli kansallismieliset ja ns. "rasistit" näkevät moraaliseksi sen mikä on heille ja heidän sisäryhmälleen hyödyksi ja moraalittomaksi sen mikä vaikuttaa heihin ja heidän sisäryhmäänsä negatiivisesti.

Jos suomalaiset ja valkoiset ympäri maailmaa haluavat geneettisesti ja yhteiskunnallisesti jatkua on tapahduttava kulttuurinen ja poliittinen muutos, jossa modernismin luomat kahleet etnisiltä eurooppalaisilta rikotaan. Kansallismielisen vallankumouksen ja mielipidevaikuttamisen kannalta on tärkeää pystyä rakentamaan vankka moraalinen pohja, ja olen sitä mieltä että seurausetiikka on juuri tämä rationaalisempi osapuoli.

Mitään onnistunutta vallankumousta, tai yhteiskunnallista muutosta ei saada aikaiseksi, ellei pystytä rakentamaan vahvaa ja selkeää moraalista sanomaa. Tavallinen ihminen ei ajattele rationaalisesti vaan häntä ohjaa moraaliset arvot. Näin ollen moderni yhteiskunta arvoineen perustuu jatkuvaan dogmaattiseen meemitykseen, jonka kautta yhteiskunnallista keskustelua ja ilmapiiriä hallitaan.

Tasa-arvo on velvollisuuseettinen (deontologinen) moraalinen viesti. Velvollisuusetiikka lyhyesti tarkoittaa moraalirakennetta, jossa mielipiteet tai teot arvioidaan moraalikoodin mukaan hyväksi tai pahaksi. Esimerkiksi kristityt väittävät, että synti on moraalisesti väärin, jonka jälkeen he määrittelevät mitkä asiat ovat syntiä. Koska kristitylle jokin asia on syntiä, niin silloin se on moraalisesti väärin. Tämä on juuri sitä samaa velvollisuuseettistä (=deontologista) moraalirakennetta, jota antirasistit käyttävät. Jos joku asia on rasistista, niin se on moraalisesti väärin.

On kuitenkin samalla pystyttävä kyseenalaistamaan rasismi moraalisena paheena. Se että ihmiset pyrkivät väistelemään ja vierittämään rasismi-syytöksiä muualle ei ole auttanut vuosikymmeniin, vaan johtanut yhteiskunnallisen ilmapiirin siirtymiseen kohti antirasistista vasemmistoliberaalisuutta. On siis tärkeää pystyä kyseenalaistamaan rasismi moraalisena pahuutena. On pysyttävä kysymään miksi rasismi on paha asia. Mitä moraalisesti pahaa on rasismissa? Itse olen alkanut kysymään tätä kaikilta, jotka ottavat esiin rasismin edes sivulauseessa ohimennen. Mitään rakentavaa vastausta en ole saanut. Olen vaan saanut ohittavia kysymyksiä, kuten tämä viimeisin: "Jos et todellakaan näe siinä mitään pahaa ei kannata yrittää tai keskustella. Vähänkuin jonkun himouskovaisen kanssa väittely. Turhaa ja työlästä."

Kaikki antirasistit olettavat lähtökohtaisesti, että rasismi on moraalisesti paha asia, mutta eivät ainakaan minulle ole koskaan pystyneet selittämään miksi. Uskon, että tässä on mahdollinen moraalinen ja retoorinen vastaus antirasismien kukistamiseksi. On vaadittava, että he perustelevat rasismin moraalisen pahuuden, jonka jälkeen he joutuvat jossain vaiheessa myöntämään, joko painostuksesta tai painostamatta, että heidän moraalirakenne on rakenteeltaan "deontologinen". Tämän jälkeen on helppo assosioida rasismi moraalisesti judeokristillisyyteen ja käyttää samoja argumentteja deontologista moraalista absolutismia vastaan kuin monet ateistit ovat käyttäneet kristittyjä vastaan. Vielä parempi olisi, jos nämä moraaliset yhtenäisyydet kristittyjen ja antirasistien kanssa onnistutaan meemittämään. Netti ja valtamedia on jatkuvasti täynnä antirasisteja syyttämässä muita rasismista, mutta ketään ei osaa selostaa loogisesti miksi se olisi paha asia. Paras argumentti on vedota johonkin toiseen deontologiseen moraalirakenteeseen, kuten esimerkiksi tasa-arvoon. On heti osoitettava, ettei tuommoinen kehäpäätelmä ole selkeä vastaus, vaan osoitus laajemmasta liberaalisesta moraalirakenteesta, mutta tässä vaiheessa keskustelu mudittuu tasa-arvon moraalisuuteen. Tämä voidaan yhtälailla kyseenalaistaa moraalisena arvona, mutta se olisi kokonaan toisen kirjoituksen vuoro.

On painotettava, että rasismi on vain sosiaalinen ase, jolla antirasistit ja muut liberaalit pyrkivät marginalisoimaan ja sosiaalisesti eristämään muut ihmiset oman moraalihierarkian ulkopuolelle. Nämä samat antirasistit ovat tehneet rasismin tunnistamisesta sosiaalisen pelin, jossa kaikki liberaalit yrittävät yhdessä kilpailla kuka on moraalisesti parempi antirasisti ja löytää muista ihmisistä ja yhteiskunnasta enemmän rasismia. Näin ollen he signaalisoi toisilleen kuka on parempi antirasisti, jolloin he näkevät rasismia joka paikassa. Tämä tietysti luo ristiriitaisia määritteitä rasismille, koska tavallinen rasismin määritys ei enää riitä. Rasismi paisuu tarkoittamaan hyvin abstrakteja identiteettisiä. Rasismi ei enää tuossa vaiheessa ole mitään tekoa, vaan rasismia on väärien mielipiteiden ylläpitäminen. Siksi rasismia pitää etsiä psykologiasta, kulttuurista, ihmisten pukeutumisista, symbooleista jne.

Antirasistille rasisti on sama kuin moraalisesti paha ihminen. Tietysti antirasistit itse näkevät itsensä moraalisesti hyvinä ihmisenä.

Antirasistit yleisesti määrittävät rasismin rodullisena ja etnisenä syrjintänä. He eivät osaa selittää miksi tämä olisi paha asia. Esimerkiksi ISIS-terroristeja etsiessään ei antirasistin mielestä pitäisi etnisesti profiloida arabeja, koska se loisi eriarvoisuutta ja olisi rasismia. Heidän mielestään on yhtä järkevää etsiä ISIS-terroristeja japanilaisten turistien joukosta, kuin arabien ja lähi-idästä tulleiden kansojen, koska silloin osuisi oikein heidän moraalisen kannan kanssa yksi yhteen. Silloin ei ketään etnisesti profiloitaisi ja tämä onkin se mihin antirasistinen arvomaailma ja moraalisuus kaatuu.
 
Antirasisitit määrittävät, että rasismia voi olla toimintaa ja ideologiaa (wikipedia), ja heillä on tarkka syy tähän. Vielä pitkälle 80-luvulle saakka homoseksuaalisuus ja pedofilia käsitettiin tekoina, kun taas marxistilaiset psykologit jakoivat argumentteja, että kyseiset seksuaaliset suuntaukset olivat vain psykologisia mielentiloja, eikä näin näitä ihmisiä saanut syrjiä ja sosiaalisesti eristää. Tietysti rasismia ei pidetä samassa standardissa. Rasismi halutaan hävittää käytöksenä, ideologiana kuin myös psykologisena mielentilana. Siinä missä pedofiileille ja homoseksuaaleille syntyi moraalinen rintama, jossa pedofiilien ja homoseksuaalien piti raiskata joku ja toteuttaa jokin rikos, ennen kuin heidät voitiin sosiaalisesti eristää ja häpäistä, niin nykyisessä sosiaalisessa ja moraalisessa ilmapiirissä on oikein, että rasisteja eristetään, koska he saattavat ajatella eri tavalla.

Antirasistit yleisesti määrittävät rasismin rodullisena ja etnisenä syrjintänä. He eivät osaa selittää miksi tämä olisi paha asia. Esimerkiksi ISIS-terroristeja etsiessään ei antirasistin mielestä pitäisi etnisesti profiloida arabeja, koska se loisi eriarvoisuutta ja täten rasismia. Heidän mielestään on yhtä järkevää etsiä ISIS-terroristeja japanilaisten turistien joukosta, kun arabien joukosta, koska silloin se olisi tasa-arvoista ja moraalisesti oikein. Ja tämä onkin se mihin antirasistinen arvomaailma ja moraalisuus irrationaalisuudellaan kaatuu.

Antirasisitit määrittävät, että rasismia voi olla toimintaa tai ideologiaa (wikipedia), ja heillä on tarkka syy tähän määritteeseen. Vielä pitkälle 80-luvulle saakka homoseksuaalisuus ja pedofilia käsitettiin tekoina, kun taas marxistilaiset psykologit jakoivat argumentteja, että kyseiset seksuaaliset suuntaukset olivat vain psykologisia mielentiloja.  Näin homoseksuaaleja ja pedofiileja ei saanut syrjiä ja sosiaalisesti eristää, koska he eivät olleet tehneet mitään. Pelkkä psykologinen mielentila ei riittäisi syyksi syrjiä ja näin ollen homoseksuaalisuutta ja pedofiliaa pyrittiin normalisoimaan. Tietysti rasismia ei pidetä samassa standardissa homoseksuaalisuuden kanssa. Rasismi halutaan hävittää käytöksenä ja ideologiana kuin myös psykologisena mielentilana, jolloin rasismia ei haluta tuoda esiin pelkkänä mielentilana. Siinä missä pedofiileille ja homoseksuaaleille syntyi moraalinen rintama, jossa tuota mielentilaa puolustettiin, niin rasismille ei ole kehittynyt samaa moraalista rintamaa. Pedofiilien ja homoseksuaalien piti raiskata joku ja toteuttaa jokin rikos muita ihmisiä kohtaan, ennen kuin heitä voitaisiin sosiaalisesti eristää ja häpäistä.  Nykyisessä sosiaalisessa ja moraalisessa ilmapiirissä on oikein, että rasisteja eristetään, koska he ovat psykologisesti eriäviä ja saattavat ajatella eri tavalla.

Antirasistit määrittelivät rasismin toiminnaksi ja ideologiaksi, koska he halusivat piilottaa rasismin todellisen määritteen, joka oli psykologinen mielentila ja moraalinen arvomaailma. Sillä piilottamalla sen mitä he oikeasti tarkoittavat rasismilla sekoittaa poliittisen vastapuolen pakkaa ja saa heidät harhailemaan sopivan vastaväitteiden ja sosiaalisen paineen alla. Oikeisto, konservatiivit ja kansallismieliset eivät halua leimaantua rasistiksi, koska pohjimmaltaan uskoo liberaaliseen tasa-arvoon ja kokee rasismin itsessään moraalittomana asiana. Koska rasismi määritetään ideologiaksi ja teoiksi, niin tavallinen konservatiivi ja oikeistolainen kokee helpommaksi kiistää ja irtautua kaikesta rasismista ymmärtämättä, että se on loppupelissä täysin mahdotonta, ja johtanut nykyiseen poliittiseen ja kulttuuriseen ilmapiiriin.