Psykologinen sodankäynti: Aseistettu ironia

Nettikeskusteluissa ja hankalissa sosiaalisissa tilanteissa näkyy jatkuvaa ironian käyttöä ja kaksimielisyyttä. Olen henkilökohtaisesti huomannut ironisen kommentoinnin kasvamisen kaikkialla viimeaikoina. Tämän kirjoituksen tarkoitus on käsitellä mitä ironia on, miten se toimii ja miten sitä käytetään. Tämä teksti pyrkii olemaan objektiivinen näkemys sosiaalisesti aseistetusta ironiasta. 

Henkilökohtaisesti pidän rehellisyydestä ja koen aseistetun ironian vastenmielisenä. Tämä kirjoitus ei kuitenkaan käsittele minun henkilökohtaisia mielipiteitä minkälaisessa sosiaalisessa ilmapiirissä itse haluaisin viettää aikani, vaan se käsittelee tälläkin hetkellä käytävää psykologista sodankäyntiä kaikkialla mediassa ja internetissä ajatuksista, arvoista ja moraalirakenteista. Jos ihminen haluaa suojautua psykologisilta hyökkäyksiltä on hänen ymmärrettävä ne ja tunnistettava ne.

Aseistettua ironiaa

Ironia on voimakas tapa ohjata keskustelua. Ironia on viestinnällinen tapa, jolla voidaan vietiä aivan toisenlaista sanomaa kuin pintapuolisesti halutaan antaa ymmärtää. Ironialla voidaan ohjata ihmisiä harhaan, mutta samanaikaisesti lähettää piiloviestintää niille, jotka ovat kykeneviä sitä ymmärtämään.

Poliittisissa, yhteiskunnallisissa ja arvomaailmaa käsittelevissä keskusteluissa ironiaa voidaan käyttää propaganda-aseena. Aseena, jolla pyritään häpäisemään toista osapuolta osoittamalla humorististen mielipiteiden, arvojen ja asenteiden ristiriitaisuutta, ja näin trivialisoimaan toisen osapuolen näkökulmaa, ajattelua ja identiteettiä. 

Ironia ja huumori ovat hyvin lähellä toisiaan, vaikka nämä eivät aina tarkoita samaa asiaa. Hyvä ironia on humoristista, ja hyvä propaganda taas humoristista. Huumorilla höystetty ironia on maailmankatsomuksellisen käännytyksen ja psykologisen sodankäynnin tärkeimpiä aseita. Aseistetulla ironialla onnistutaan vähättelemään hyökättävää kohdetta, mutta samanaikaisesti houkuttelemaan huumorilla sivustaseuraajia omalle puolelle.

Aseistetun ironia kohdistuu aina pääasiallisesti sivustaseuraajiin, eli niin sanottuun kolmanteen osapuoleen. Harvemmin ironialla halutaan viestiä pilkattavalle osapuolelle juurikaan mitään, koska se lähtökohtaisesti ei sovellu kahdenkeskeiseen keskusteluun. Jos vitsailun kohde kokee olevansa iroonisen hyökkäyksen kohteena hän ei ole vastaanottavainen viestitettäville ajatuksille ja usein näkee toisen osapuolen epäinhimillisenä. Siispä ironian kohdeyleisö on aina lähtökohtaisesti kolmas osapuoli, eikä ironian kohde.

Ironia rakentuu meemityksen kautta, jossa esiintyvä stereotypia osoittaa perustavanlaatuisen ristiriitaisuuden. Ironialla pystytään viestittämään ihmisille kahta toisistaan ristiriitaista asiaa samanaikaisesti. Ironia verhoutuu aina kantavan ajatuksen taakse. Ironia on piiloviestintää, jota voidaan levittää ihmisten silmien edessä, jota vain osa pystyy tulkitsemaan.

Ironia on huomattavasti monimutkaisempi tunnistaa kuin esimerkiksi asenteellinen ja valikoiva kirjoittaminen tai jopa valehtelu. Jo tästä syystä ironia on vaarallisempi psykologisen sodankäynnin väline kuin esimerkiksi valikoiva kirjoittaminen. Kaksinaamaisen luontonsa takia ironiaa sisältävät viestit voidaan aina kieltää, jos ironiaa käyttävä osapuoli kokee, että hänen ironiset kommentit on tunnistettu, ja että paljastuminen tuottaisi sosiaalista vaaraa. Kieltämällä ironian käytön osapuoli suojelee itseään ja ohjaa sosiaalisen paineen takaisin uhria kohti.

Ironia toimii mainiosti jatkuvasti muuttuvassa sosiaalisessa ympäristössä, jossa on vaarallista omaksua epäsosiaalisia arvoja ja mielipiteitä. Elastisen luonteensa takia ironiaa voi käyttää joka paikassa, ja toimii mainiosti sosiaalisessa mediassa. Valtavan suuressa ja organisoidussa levityksessä ironialla saatetaan muuttaa yhteiskunnallista arvomaailmaa, lamaannuttamaan poliittisia vastustajia ja kaatamaan jopa hallituksia.