Mikä on vaihtoehto-oikeisto?

Nykyinen tilanteemme

Valtamediassa on viimeisen 2015 lähtien puhuttu lähes viikottain vaihtoehto-oikeistosta, "alt-rightista", jota paheksutaan ja halveksitaan. Vaihtoehto-oikeistoa pidetään yhteiskunnallisesti pahana ilmiönä, terrorismin lähteenä, mutta vain nuorten keskuudessa esiintyvänä oireutumana, eikä suinkaan vastareaktiona suomalaisvastaiselle yhteiskunnalliselle kehitykselle. 

Valtamedian mukaan vaihtoehto-oikeistoon kääntyneet nuoret ovat irtautuneita yhteiskunnasta, katkeria, toivottomia ja vihaisia. Valtamedian mukaan jokainen vaihtoehto-oikeistolainen on potenttiaalinen kouluampuja, väkivaltainen terroristi, tai muu turvallisuusuhka. Vaihtoehto-oikeistolaisilla ei ole ymmärrettävää syytä vihaisuuteen, vaan kaikki nuorisossa esiintyvät yhteiskunnalliset ongelmat  johtuu nuorison omasta saamattomuudesta. Valtamedia on erittäin epärehellinen tässä suhteessa syyttäen yhteiskunnallisia ongelmia nuoriin, kun vanhat ikäluokat ovat muokanneet yhteiskuntaa nykyiseen suuntaan aina 80-luvulta saakka. Tietty vastuu tietysti makaa nuorissa omasta elämästään, jota yhteiskunnallinen politiikka on osa tekijä, mutta on epärehellistä väittää, että nuoret olisi vastuussa päätöksistä, joita on tehty ennen heidän syntymää, tai kun he leikkivät hiekkalaatikolla, tai kun he sai mopokortin. 

On totta, että nuorisotyöttömyys ja käyhyys on korkea ja nuorten pariutuminen ja perheen perustaminen on todellakin myöhästynyt rajusti.
On totta, että syntyvyys on tippunut radikaalisti.
On totta, että nuoriso on syrjäytynyt yhteiskunnan ulkopuolelle valtavissa määrin.

Mikään noista ei kuitenkaan ole pelkästään nuorison syy, sillä yhteiskunnan arvot ja rakenne on radikaalisti muuttunut viimeisen 30 vuoden aikana. Tämä muutos on tuonut esiin yhteiskunnallisia ongelmia ja yhteiskuntakritiikkiä, joiden kautta nuoriso tunnistaa yhteiskunnan haitallisen suunnan ja haluavat muuttaa sitä. Siksi internetissä pyörii radikaalia äärioikeistolaista keskustelua, koska nykyinen yhteiskunta on sairas. Ei siksi, että nuoriso olisi itse paha ja väärässä. 

Yhteiskuntamme huono globalistinen ja kantaväestön kannalta negatiivinen kehitys onkin syy miksi nuoriso etsii vastauksia valtamedian ja  liberaalihumanistisen arvomaailman ulkopuolelta. On loogista etsiä muutosta nykyiseen jos valtaapitävät arvot ja ideologia eivät tuota muutosta nykyiseen ahdinkoon. On siis luonnollista, että vastauksia etsitään valta-ajattelun ulkopuolelta. Internetissä käytävä keskustelu on globaalia ja tuottaa debaattia, jota valtaapitävät ympäri maailmaa yritetää vimmatusti estää halventamalla, marginalisoimalla, sekä sensuuroimalla. 

On ymmärrettävä, että valtamedia on vain valtaeliitin äänitorvi, ja ajaa valtaapitävien intressejä hyläten kansalaiset. Se on aina ollut niin. Internetti on vapauttanut kansalaiset oikeasti demokraattiseen suuntaan ja mahdollistanut valtarakenteita ja valtaapitävien kritisoinnin. Suomen valtamedia ei aja etnisten suomalaisten etua, vaan ajaa Suomea johtavien eliittien etua ja heidän arvomaailmaansa, jonka seurauksena nuorten etnisten suomalaisten työttömyys, syrjäytyminen ja alhainen syntyvyys johtuu. Heille on tärkeämpää monikulttuurisuus, feminismi, prideviikko, kuin nuoret suomalaiset, työttömät ja vähäosaiset.

Samanaikaisesti media yrittää luoda narratiivia, jossa se ymmärtää ja tietää koko totuuden äärioikeistosta sensuroiden, pyörittäen narratiivia ja valehdellen mitä vaihtoehto-oikeisto uskoo ja ajattelee. He kertoo kansalle miten ja miksi äärioikeiston ja vaihtoehto-oikeiston kasvu ilmiönä tapahtuu, vaikka se onkin osoitettavasti väärin. Jatkuvalla valehtelulla he yrittää vähätellä Suomea johtavan eliitin politiikasta johtuvaa yhteiskunnallista rappeutumaa ja siirtää syyn reaktioon, eli äärioikeistoon. He yrittävät peitellä ongelmien syy- ja seuraussuhteita, koska heidän yhteiskunnallinen asema riippuu yhteiskunnallisen ilmapiirin hallinnasta, kuten demokratiassa aina. Näin ollen valtamedia ei pysty myöntämään, ettei se ymmärrä ilmiötä, tai vaikka ymmärtäisikin ei se ole valmis sitä myöntämään ja muuttamaan kurssia. Se tietäisi tilinteon hetkeä eliitille ja kaikille jotka ovat olleet mukana tukemassa valtaeliittiä.

Vaikka valtaeliitti ymmärtäisi ja haluaisi tehdä muutosta nykyiseen kehityssuuntaan, niin se ei voisi sitä tehdä johtuen yllä annetuista syistä. Heidän omat vartijat syyttäisi heitä äärioikeistolaisuudesta ja asettaisi koko järjestelmän heitä vastaan. Suurin syy kyvyttömyyteen korjata ongelmia on, että heitä painostetaan ulkomailta. Heidän lojaalisuus ei makaa suomalaisissa. He ovat onnistuneesti polttaneet takanaan siltoja, eli kokoajan heidän kannatuskunta hiipuu sitä mukaan mitä enemmän he joutuu valehtelemaan ja kansa kärsii. Noin kävi Stubbille ja Sipilälle ja nyt käy Antti Rinteelle (Editoitu: ja 2021 Marinille) . Jatkuvalla kansalaisten laiminlyönnillä he ovat rakentamassa yhteiskunnan tilasta kärsivistä nuorista kokonaisen uuden poliittisen aktivistiluokan, joka hyökkää heidän politiikkaa ja valheita vastaan. Valtaeliitillä ei ole muuta vaihtoehtoa kuin tarrautua jo luotuihin eliitin rahoittamiin mediassa ja yliopistoissa toimiviin uusliberaalisiin aktivistiryhmiin, jotka koostuu ympäristöaktivisteista, feministeistä, antirasisteista, anarkisteista ja antifasta ja puskea poliittista väkivaltaa, juridista vainoa, sensuuria ja valepropagandaa toisinajattelijoiden niskaan. Tuosta ääriglobalistisesta aktivismiryhmittymästä tulee juggernautti, joka syö omiaan ja luo poliittisesti myrkyllisen ilmapiirin, joka johtaa eliitin kannatuksen katoon. Nuo eliitin koirat ryhtyvät samantien hyökkäämään eliittiä vastaan kutsuen heitä natseiksi, rasisteiksi ja fasisteiksi, jos he kääntäisivät nykyistä poliittista kurssia ja tuo tulee olemaan kuvainnollisesti eliitin viimeiset kuolonkorinat. 

Näin eliitti on zugzwang tilanteessa. Vaikka he uhmaisivat noita uusliberaaleja aktivistiryhmiä natsi-fasisti hyökkäyksistä huolimatta ja yrittäisivät muuttaa yhteiskunnallista kurssia, niin he samantien menettäisivät kaiken lopunkin uskottavuutensa, koska ovat rakentaneet vuosikymmeniä myrkyllistä ilmapiiriä ja rakentaneet koko uraansa noiden aktivistien harteille ja kaikkien niiden dogmien ja valheiden päälle, ja fanaattisesti puolustaneet niitä sortaen muita. 

Valtamediaa kohtaan jatkuvasti laskeva luottamus ja huonot vaalitulokset, ja äänestysprosentit kertoo kuitenkin, että heidän kuluttajakuntaansa kuuluu vain tietty ideologisesti latautunut kupla, ja muut ovat irtaantuneet heidän vaikutuspiiristä. Taas eliitti löytää itsensä zugzwang tilanteesta. Valtamediat menettäisivät auktoriteettinsa ja uskottavuutensa juuri tuon uusliberaalin globalistisen kuplan silmissä, jos he paljastaisivat kuplalleen manipuloineensa muita vain ääniä kalastaakseen, niin loputkin äänestäjät hylkäävät heidät. Myös valtamedia tuhoaisi heidät. Näin ollen jo pelkästään statuksesta kiinni pitäminen pakottaa valtaeliitin sepittämään yhteiskunnallisiin ongelmista jotakin jossa kritiikki ei osu valtamediaan, valtaideologiaan ja valtaeliittiin, jottei heidän luottamus kansalaisten silmissä romahda totaalisesti.

Vaikka valtamedia ja päättäjämme sanoo mitä, niin muistakaa että yhteiskuntamme taantumus on ilmiö, jonka suuntaa ja lopputulosta pystyy johdonmukaisesti ennustamaan. Tietysti liberaali ideologia vaatii maailmankatsomuksen, jossa tulevaisuus kokonaisuudessaan, eli talous, teknologinen kehitys, tieteelliset saavutukset, kulttuurin kehittyminen ovat vain pelkkää sattumaa, vahinkoja ja löytöjä. Näin ollen valtaapitävät politiikot, eturyhmät, kapitalistit, media ja akateemikot voivat levittää käsiään ja siirtää vastuuta yhteiskunnasta "sattuman" syyksi. 

Heidän selitys on, että yhteiskunnallinen reppeuma onkin vain osa luonnollista kehitystä, jota kukaan ei olisi voinut estää taikka ennustaa. Kuitenkin valtamedia on ollut olennaisessa osassa sensuroimassa ja hyökkäämässä ihmisten kimppuun, jotka ovat yrittäneet asiasta varoittaa ja luoda poliittista rintamaa asioiden ehkäisemiseksi, tai korjaamiseksi. 

Vaikka valtaeliitti haluaa maalata kaiken pelkäksi sattumaksi, niin se ei kuitenkaan kelpaa selitykseksi kaikille kansalaisille ja näin ollen valtamedia tarjoaa useamman vaihtoehtoisen selityksen. Yksi monista selityksistä yhteiskunnalliselle haitalliselle kehitykselle on syyttää yksilöä aivan samalla tavalla kun se syyttää nuorisoa tai äärioikeistoa. Valtaapitävien tahojen pitää jollain tavalla pystyä ottamaan yhteiskuntamme taantumukseen kantaa. Ei riitä että kohautellaan olkapäitä. Silloin menettää lisää arvostusta, jo heikosta luottamuksesta ja kansalaiset kääntyvät kysymyksineen muiden tahojen puoleen. Näin ollen ilmiö pitää pystyä perustelemaan valtaeliitin ja valtaideologian kannalta positiiviseen tai ainakin neutraaliin sävyyn. Ongelman syyt on siis siirrettävä muualle kuin demokraattista yhteiskuntaamme ja hallitsevaa arvomaailmaamme ohjaavista valtamediasta ja eliitistä ja heidän päätöksenteosta. 

Esimerkiksi nuorten syrjäytymistä perustellaan nuorten omalla saamattomuudella. Ei sillä että pitkään jatkunut uusliberaalitalouspolitiikka on johtanut yhteiskunnan taloudelliseen ahdinkoon ja että globalisaatio on vienyt työpaikat pois Suomesta. Ehei, se ei koskaan ole valtaapitävien ja päättäjien syy, vaan syy löytyy kansasta ja eteenkin yksilöstä. On yksilön vika ettei hän pysty reagoimaan ja sopeutumaan.

Kolmas käytetty syy yhteiskunnalliseen taantumaan on sattuman, nuorison, äärioikeiston ja yksilön lisäksi on teknologian kehitys. Teknologiaa voidaa aina syyttää, vaikka sillä ei olisi mitään sen suurempaa tekemistä koko aiheen kanssa. Kaikki selitykset käy. Ihan millä tahansa selityksellä voidaan selittää päättäjien haitallinen politiikkaa, kunhan syy ei kohdistu ongelman oikeaan lähtökohtaan, eli yhteiskuntaamme hallitsevaan eliittiin, joka sanelee yhteiskunnan marssi tahdin ja suunnan.

Nuorisotyöttömyydessä helpointa on sysätä vastuu nuorille, eikä esimerkiksi eduskunnalle ja heidän talouspolitiikalleen. Vielä surkuhupaisampaa on kuunnella suurten ikäluokkien nälvimistä siitä, että "nykynuoriso on laiskaa", kun he ovat eläneet etuoikeutettua elämää yltäkylläisyydessä taloudessa, josta kaikki on työllistynyt. Suuretikäluokat ovat saaneet parhaimman mahdollisen taloudellisen kasvuympäristön, mutta onnistuneesti ovat nyt jättämässä jälkeen taloudellisen katastrofin. Jos laiskuutta on ilmassa, niin se johtuu vain ja ainoastaan siitä, että suuret ikäluokat, media, koulutusjärjestelmä, vanhemmat ja valtaeliitti ovat nuoret kasvattaneet ja heihin virheellisiä ja haitallisia ajatusmalleja iskostaneet.

Totuus on että valtamedia, suuri-ikäpolvi, päättäjät, poliittiset ideologit, opetushallitus tai koko yhteiskuntaa muokkaavat ja päättävät tahot eivät halua kantaa vastuuta ja puhua nuorten suomalaismiesten syrjäytymisilmiöstä rehellisesti, koska järjestelmä ei halua kantaa vastuuta omasta toiminnastaan ja ideologisista opeistaan, jotka ovat johtaneet tähän yhteiskunnalliseen tilanteeseen. Sillä rehellisesti ilmiöstä keskustelu tarkoittaisi systeemin ja sitä pohjustavien arvojen totaalista kritiikkiä ja täten yhteiskunnallisten myyttien kumoutumista, joka taas johtaisi koko modernistisen järjestelmän ja arvomaailman kaatumiseen. Tuo halutaan tietysti estää keinoilla millä hyvänsä, koska se johtaisi nykyisen eliitin ja sitä aikaisempien eliitin rankaisemiseen. Näin ollen systeemi ja sen edustajat pyrkivät välttelemään omien tekojen, olettamusten, arvojen ja ideologian objektiivista katsastusta, koska heillä on kaikki pelissä. 

Tästä kaikesta johtuen valtamedia ei pyri kuvaamaan vaihtoehto-oikeistoa realistisesti ja rehellisesti, sillä vaihtoehto-oikeisto on vastareaktio koko nykyiselle modernistiselle järjestelmälle. Valtamedia ei pyri ymmärtämään ja tuomaan sympatiaa esiintyvälle ongelmalle, koska media on osa kulttuurisesta ja arvomaailmallista sotaa traditiota ja kansallismielisyyttä vastaan, jota on käyty yhteiskunnassamme toisesta maailmansodasta asti. Media pyrkii marginalisoimaan ja pilkkaamaan, jotta ilmiötä ei otettaisi tuulta alleen, koska hallitseva osapuoli pelkää joutuvansa kantamaan vastuuta kuluneesta historiasta ja päätöksistään.

Totuus on että yhteiskuntamme on juuri semmoinen kuin siitä on tehty. Kaikki poliittiset päätökset ovat johtaneet tähän yhteiskunnalliseen tilaan ja kaikki nuo ennustettiin vuosikymmeniä sitten. Tietysti niitä ihmisiä ei kuunneltu, vaan heidät marginalisoitiin, pilkattiin ja hiljennettiin. Liberaalien arvojen ulkopuolista ajattelua ja ajattelijoita leimattiin natseiksi, rasisteiksi ja fasisteiksi. Heidät marginalisoitiin sosiaalisesti arveluttaviksi moraalisesti pahoiksi ihmisiksi. Edelleen noita samoja sosiaaliseen eristämiseen ja pilkkaamiseen räätälöityjä sanoja viljellään julkisessa keskustelussa, joka on oma tulehduttamaan ja iroonisesti on se mikä on johtanut nykytilanteeseen.


Mitä vaihtoehto-oikeisto on?

Jos kysyisit vaihtoehto-oikeistolaisilta pitävätkö he itseään moraalisesti pahoina ihmisinä, niin vastaus varmasti olisi varmasti kieltävä. Mediassa äärivasemmiston moraali ja retoriikka on hyväksyttävää ja lähtökohtainen olettamus. Antirasismi, tasa-arvo, feminismi, induvidualismi, monikulttuurisuus ja monet muut vasemmistolaiset arvot ja trendit ovat mediassa koko ajan esillä positiivisina asioina, kun taas kaikki traditionalistinen, patriarkaattinen, eurooppalainen, suomalainen nähdään moraalittomana ja vanhentuneena, josta pitää päästä eroon.

Vaihtoehto oikeisto on täysin luontainen vastareaktio hallitsevalle arvomaailmalle. Hallitseva arvomaailmamme on modernistinen liberalismi, feminismi ja monikulttuurisuus ja Globalismi. Vaihtoehto-oikeisto pyrkii katsomaan maailmaa demokratian, humanismin, egalitarismin ja liberalismin ulkopuolelta ja näkee nuo haitallisina yhteiskuntaa ja kansaa tuhoavina arvoina. Yhteiskunnallinen dialektiikka jakautuu liberaalivasemmiston ja liberaalioikeiston ympärille, mutta ei koskaan kyseenalaista liberalismia ja koko modernistista arvomaailmaa. Tämä onkin se mistä vaihtoehto-oikeisto lähtee liikkeelle.

Vaihtoehto-oikeisto lähtee tutkimaan ja kritisoimaan yhteiskuntaa ja yhteiskunnassamme esiintyviä ongelmia liberalismin ulkopuolelta. Se näkee liberaalissa yhteiskunnassa esiintyvät ongelmat liberalismin oireutumana. Liberalistinen teoria on pitkään yrittänyt perustella liberalistisen valtion ongelmia sillä, ettei kansa ja yhteiskunta ole tarpeeksi liberaali, ja siksi ongelmiin sovelletaan yhä radikaalimpaa liberaalia politiikkaa. Olennainen osa vaihtoehto-oikeistoa on yhteiskuntakritiikki liberalismin ja koko valistuksenajan filosofisen arvopohjan ulkopuolelta.

Vaihtoehto-oikeisto ei pyri argumentoimaan liberalismin tai muiden valistuksenajan arvopohjien kautta, vaan pyrkii rakentamaan uutta moraalista arvopohjaa paikkaamaan liberalismia ja modernistista arvomaailmaa.

Valistuksenajan arvot ovat vasemmistolaisuutta 

Koko yhteiskunnallinen vasemmisto-oikeistoakseli on siirtynyt vasemmalle sitten toisen maailmansodan. Vasemmisto on hylännyt työväen ja siirtynyt seksuaalivähemmistöjen ja maahanmuuttajien edun ajamiseen. Työväki heille edustaa vain "valkoista ylivaltaa" ja "valkoisia heteromiehiä". Valtavirta oikeisto ja vasemmisto ovat molemmat liberaaleja. Liberaalioikeisto ja liberaalivasemmisto tukee yhtälailla globaalia kapitalismia, EU-liittovaltiokehitystä ja uusliberalismia. Näin ollen voimme sanoa, että molemmat valtavirta oikeisto ja valtavirta vasemmisto ovat luopuneet kansallismielisyyden tukemisesta ja siirtyneet globalismin palvomiseen.

"Oikeisto" on liberalisoitunut. Se on arvoiltaan sitä mitä vasemmisto oli 200-vuotta sitten. Oikeistoliberaalit ovat siirtyneet entiseen vasemmistolaiseen anarko-individualismiin, mutta kapitalistisen kuorrutteensa kera. He esiintyvät "konservatiiveina", mutta ainoa asia mitä he haluavat konservoida on heidän oma pankkitili. Liberaalioikeisto ei todellisuudessa välitä etnisistä suomalaisista kollektiivisesti, koska se kieltäytyy näkemästä rotua tai muutenkaan ihmistä kollektiivisesti. Liberaalioikeistolle kansalainen on vain atomisoitu yksilö, eikä yksilö ole osa kansallisvaltiossa asuvaa kansaa.

Media tykkää maalata vaihtoehto-oikeistosta negatiivista kuvaa, mutta monissa suhteissa vaihtoehto-oikeisto ei eroa siitä mikä oli normaalia vielä muutama vuosikymmen sitten. Vasemmisto vielä 90-luvulla paasasi globalismia ja uusliberalismia vastaan ja vastusti työperäistä maahanmuuttoa, koska se piti sitä halpatyövoimakilpailuttamisena. Nyt 2000-luvun alun jälkeen kapitalistisia globalismin nimissä riistokapitalismia tukee sekä vasemmisto kuin tuo liberaalioikeisto. Jotenkin tuo nähdään liberaalien mielestä hyväksyttävänä. Vasemmisto ja liberaali oikeisto ovat hylänneet kansan ja luonut poliittisen edustustyhjiön, jonka tilalle vaihtoehto-oikeisto tai niin sanottu "oikea oikeisto" on ryhtynyt paikkaamaan. Vain edustustyhjiön takia äärioikeisto on pystynyt nostamaan päätään, kun kansan etua ei enää edusta kukaan.

Vasemmisto-oikeistoakseli ja sen historia

Ennen kuin käsittelen yhtään enempää nyky-yhteiskuntaa on meidän ensin ymmärrettävä miten oikeisto ja vasemmistolaisuus sai alkuunsa. Vasemmisto-oikeisto-akseli kehittyi lopulliseen ideologiseen muotoonsa 1700-luvulla kuvaamaan Ranskan poliittista jakautumista edistyksellisiin (vasemmistolaisiin) ja taantumuksellisiin (oikeistolaisiin). Käytännössä Ranskan vallankumouksen takana oli vapaamuurarien rakentama vallankumouksellinen aatemaailma liberalismi, joka pyrki syrjäyttämään maailmankatsomuksellisesti monarkian ja kirkon, eli auktoritaarisen teokratisen  yhteiskuntahierarkian.

Vaikka liberaalit yleisesti puhuvat ateismin puolesta ja nuo kaksi arvomaailmaa ovat hyvin vahvasti menneet käsikädessä pitkin historiaa, niin ironisesti liberalismi kehittyi kristinuskosta. Se oli vain sekularisoitunut muoto kristillisistä moraaliarvoista. Jumala, poika ja pyhähenki muuttui vapaudeksi, veljeydeksi (humanismiksi) ja tasa-arvoksi ("liberte fraternite egalite" - 1790), mutta arvot edelleen pohjustautui samaan radikaaliin kristinuskosta lähtöisin olevaan yksilö- ja tasa-arvomoraaliin, joka sai aikaisemmin orjat ja vähäosaiset kapinoimaan Rooman keisarikuntaa vastaan.

Katolinen kirkko oli Rooman eliitin tapa pyrkia ylläpitämään heikentynyttä asemaansa ja hallintoaan kansasta, joka käännyttyään kristityiksi alkoi kapinoimaan. Rooman keisarikunta ei onnistunut väkivalloin kukistamaan kristinuskoa ja sen leviämistä. Kristityt olivat ideologisesti voittaneet ja käännyttäneet koko Rooman valtakunnan kristityiksi, joten Rooman eliitillä oli selkeä sosiaalinen ja poliittinen ongelma. Väkivaltaa oltiin satoja vuosia yritetty, mutta se ei ollut toiminut kristittyihin, vaan oli tehnyt heistä paremmin organisoidun sosiaalisen liikehdinnän, joka pystyi salaamaan toimintaansa ja keräämään varallisuutta, sekä ohjaamaan tuota varallisuutta nostaessaan heidän edustajiaan yhteiskunnallisesti.

Ennen kaikkea kristinuskosta tuli ongelma, kun he pystyivät toimimaan salassa, ja näin ollen Rooman hallituksen toteuttama väkivalta oli vain vahvistanut kristittyjä. Siispä Rooman eliitit päättivät perustaa kirkon ja virallistaa sen, jotta he pystyisivät monopolisoimaan ja täten ylläpitämään valtaa kristillisyydestä ideologisesti. Tästä osittain johtui myös kristinuskon jakautuminen läntiseen ja itäiseen kirkkoon, sillä itäinen ortodoksinen kirkko näki läntisen kirkon vain Rooman eliitin työkaluna.

Näin voimme argumentoida, että edistyksellisyys on saanut alkuunsa jo Rooman loppumetreiltä. Moderni kahtiajako vasemmistolaisiin ja oikeistolaisiin on toiminut vain dialektisena prosessina "edistyksellisyyden" (liberalismin) leviämiseen. Se johtuu siitä, ettei tuossa dialektiikassa ole todellista oikeistoa, vaan "oikeistona" ja "vasemmistona" toimii omaan aikaan ja paikkaan kuuluvat poliittiset tahot.

Mitään konkreettista moraalista tai ideologista linjausta ei historiallisesti voida tehdä rehellisesti oikeiston ja vasemmiston välille. USA:n politiikassa demokraatteja pidetään vasemmistolaisina, mutta demokraatit olivat ennen KluxKluxKlanin julkisivu. Klaania tietysti pidetään nykyään äärioikeistolaisena ilmentymänä, vaikka todellisuudessa se edusti pohjoisten sortajien ylivaltaa vastustavaa vastarintaa ja tässäkin suhteessa se määriteltäisiin vasemmistolaiseksi. Vuosikymmenien aikana valtavirta käsitteli äärioikeistolaisia vasemmistolaisina. Sama ilmiö näkyy Saksan kansallissosialisteissa, jotka olivat pääasiallsiesti työväkeen kuuluvia kansallismielisiä, jotka vastustivat riistokapitalismia. Silti kansallissosialistit saavat äärioikeiston leiman, koska eivät linjautuneet kansainväliseen kommunismiin, vaan vastustivat sitä. Kyse selkeästi ei Vasemmisto-oikeisto jaottelussa ole että kapitalismin vastustaminen ja työväen edun tavoittelu olisi yksinomaan vasemmiston asia, tai että sortajat ovat oikeistoa ja sorrettavat vasemmistoa. Jopa Perussuomalaiset ovat duunarien ja vähäosaisten puolue ja heitä saa haukkua, kiusata, eristää ja vähätellä, mutta silti he saavat "äärioikeistolaisuuden" leiman.

On siis todettava, että vasemmisto-oikeistoakseli on hyvin huono tapa kuvata poliittista kahtiajakoa. Jos kuitenkin haluamme olla johdonmukaisia siitä mitä oikeisto ja vasemmisto tarkoittaa, niin sitten meidän pitää ottaa huomioon ilmiö historiallisesti. On palatta oikeistolaisuuden alkuperäiseen merkitykseen, joka oli 1700-luvun valistuksenajan vastustaminen. Oikeana määritteenä oikeistolaisuudelle olisi radikaalin valistuksenajan filosofian ja arvomaailman kyseenalaistaminen ja vastustaminen, kuten se Ranskan sen hetkisessä poliittisessa ilmapiirissä oli. 

Tässä siis pitää tietää, että sekulaarinen vasemmistolaisuus ilmiönä kehittyi hieman ennen Ranskan vallankumousta, eli vasta 1700-luvulla, jolloin ajatukset Monarkian vallan kyseenalaistamisesta kaikuivat pitkin Pariisin katuja. Ranskan vallankumous ei olisi voinut tapahtua ennen vankkaa ja laajalle levinnyttä vallankumouksellista liberaali-anarkistista ideologiaa, joka sai kansan kapinoimaan monarkiaa vastaan.

Vasemmistolaiset yrittävät jatkuvasti maalata itsestään köyhiä ja vähäosaisia, ja täten rakentaa moraalista yliotetta julkisessa keskustelussa sortaja vastaan. Näin tapahtuu edelleen tänäkin päivänä. Vasemmisto argumentoi moraalisesti, kun taas liberaalioikeisto yrittää kiistää moraalittomuuttaan liberaalin ja modernistisen moraalifraamin sisältä. Se ei kuitenkaan toimi, koska näin ollen liberaalit ja "vasemmistolaiset" päättävät mikä on moraalisesti oikein ja mikä väärin. Tuo rajoittunut argumentointi on mahdollistanut vasemmiston pitkään jatkuneen moraalisen yliotteen.

Koska vasemmisto jatkuvasti maalaa itsestään uhria, sorrettua ja heikkoa, tai ainakin heikkojen ja sorrettujen puolustajia, niin he voivat aina esiintyä moraalisesti. Aivan kuten silloin Ranskan vallankumouksen aikana, jolloin vasemmalla oli monarkiaa vastustavat vallankumoukselliset ja oikealla oli monarkian ja kirkon puolella olevat tahot, jotka ottivat yhteen. Ranskan vasemmisto esitti populistisesti olevansa kansan edustajia ja syytti oikeistoa kurjuudesta. Todellisuudessa monet ranskan vallankumouksen vasemmistolaiset eivät olleet köyhiä ja sorrettuja, vaan rikkasta keskiluokkaa ja usein myös taloudellisesti korkealuokkaa, jotka eivät päässeet nousemaan aatelisiksi, koska aatelisiksi synnyttiin. Heitä suututti, etteivät he voineet ostaa itseään aatelistoon, ja jäivät kauppiaiksi ja pankkiireiksi, ja kyhäilivät vallankumousta vapaamuurarit loosseistaan. Monet vasemmistolaiset olivat pankkiireita, markkinamonopolia omaavia markkinamiehiä, korkeastikouluttautuneita, korkea-arvoisia sotilaita jne. Heillä oli omat salaseurat, joissa he juonivat monarkian ja kirkon kaatamista.

Näissä salaseuroissa tutkittiin kaikkea mitä kirkko ja monarkia kielsi. Niissä tiede, teologia, filosofia, matematiikka, yhteiskuntateoriat, poliittiset teoriat, psykologia, ja teknologinen kehitys kukoisti. He yrittivät rakentaa materiaalista maailmankatsomusta ja niin sanottua tieteellistä maailmankuvaa kirkolliselle maailmankuvaa paikkaamaan. Osa oli täysin vilpittömästi mukana, mutta moni näki toiminnan poliittisena kamppailuna kirkkoa ja monarkiaa vastaan. Koko "valistuksenaikakausi" oli salaseurojen aikaansaannosta, joista tunnetuimpia salaseuroja olivat vapaamuurarit. Koko Euroopan ja Ameriikan teollistuminen oli vapaamuurarien aikaansaannosta. Heidän ansiostaan alkemiasta kehittyi kemia, ja teologiasta filosofia. Loogista ajattelua, matematiikkaa ja luonnontieteitä kuten fysiikkaa ja kemiaa alettiin kehittämään. Kaikki teknologinen ja sosiaalinen kehitys aseistettiin monarkioiden ja kirkon tuhoamiseksi. Monista pankkiireista ja kauppiaista tuli vauraampia kuin monarkit, ja nuo rikkaat kapitalistit alkoivat rakentamaan omia salaseurojaan, rikollisjärjestöjä, tiedusteluyhteisöjä, palkka-armeijoita, poliittisia lobbausryhmiä, joiden kautta omia seuraajiaan ohjailtiin ja omia päämääriä edistettiin.

Yksi tärkeimpiä vallankumouksellisia työkaluja oli kirkkoa ja monarkiaa kyseenalaistavat ideologiat, jotka sisältäisivät oman moraalisen sanoman ja utopistisen tavoitteen. Tätä edusti "vapaus", "tasa-arvo", ja "ihmisyys" eli liberalismi. Liberalismia korkean keskiluokan kautta levitettiin alempiin yhteiskuntaluokkiin, jonka seurauksena kansa alkoi ihannoimaan ajatusta autonomisuudesta ja monarkioiden hallinnon alaisuudesta irtaantumista. Tämä ei kuitenkaan johtanut haaveiluun vapauteen, vaan esimerkiksi Ranskassa nousi uusi keisari nimeltä Napoleon. Napoleon nopeasti alkoi ajamaan omia etujaan kapitalistien kustannuksellq, ja moni rikas kapitalisti ei ollut siitä iloinen. Niinpä uutta kapitalisteille suopeaa ideologiaa tutkittiin, mutta se ei löytynyt Euroopasta vaan Ameriikasta 150 vuotta myöhässä kylmänsodan propagandakamppanjan yhteydessä.

Sitä ennen pankkiirit ja kapitalistit tukivat vallankumouksellisia tahoja ympäri maailmaa, jotta he saisivat ajettua Euroopan monarkiat alas. Yksi maailman vaikutusvaltaisimmasta juutalaiseen pankkiiriperheeseen kuuluva Karl Marx keksi kommunismin ja materiaalisen maailmankatsomuksen, josta sitten loogisesti syntyi ajatus luokkasodasta, jolla hän keksi työkaluksi monarkioiden kukistamiseksi. Kommunismi on toiminut väkivaltaisena monarkioiden vastaisena Ideologiana ympäri maailmaa. 

Anarkismin, liberalismin ja kommunismin yhteinen nimittäjä on valistuksenajan filosofia. Valistuksenajan filosofia oli hierarkia ja kansallisvaltiovastainen. Se on yhdistänyt aina vasemmistoa. Se ei kuitenkaan yhdistänyt pelkästään vasemmistoa, vaan myös "oikeistoa", eli niin sanottuja uuskonservatiiveja, jotka nuolevat radikaalien vasemmistolaisten perseitä jokaisessa poliittisessa, sosiaalisessa ja moraalisessa kysymyksessä.

On väärin väittää, että vasemmisto on kapitalismin vastainen, kun monet tunnetut  kapitalistit olivat ja ovat edelleen tukeneet vasemmistolaisuutta sen eri muodoissa, kuten kommunismia ja talousanarkiaa läpi historian. Esimerkiksi Venäjän kommunistinen vallankumous sai rahoitusta Wallstreetilta ja rikkailta pankkiireista, kuten Warbergiltä ja Jacob Shiftiltä. Heti vallankumouksen jälkeen Neuvostoliittoa alettiin rahoittamaan ja monet suuret kapitalistit toivat tehtaitaan Neuvostoliittoon ja täten auttoivat Neuvostoliiton teollistumisessa. Monet kapitalistit tukivat näitä vallankumouksia ja radikaaleja vasemmistolaisia ideologioita siksi, että he näkivät tukemisessa mahdollisuuden rikastua, ja että he näkivät sen myös mahdollisuutena tuhota kilpailijoitaan ja saada markkinamonopoleja komunistisissa maissa. Siksi juutalaiset kapitalistit ja pankkiirit tukivat juutalaisia veljiään Venäjän kommunistien joukossa, koska he olivat lojaaleja kansalleen ja vihasivat Tsaaria. Saman aikaisesti he kuitenkin tukivat Britannian monarkisti sota hallitusta, joka on ollut yksi suurimmista vasemmistolaisen ja liberalismin levittäjistä maailmalla. Kapitalisteilla ja pankkiireilla ei ollut mitään vaikeuksia tukea kommunismia niin Lenin kuin myös Stalinin aikana. 

Monet oikeistolaiset olivat sosialisteja, kuten Mussolini ja Hitler. He ymmärsi, ettei raha ja markkinat olleet yhteiskunnan kannalta tärkein asia, vaan että itse kansa ja kansakunnan sielu olivat markkinoita ja loputonta voiton tavoittelua tärkeämpiä. Toisaalla vasemmistolaisiksi ja kommunisteiksi itseään siteeraavat AY-liikkeiden johtajat ja aktivistit ulisee kapitalismin pahoista, mutta sitten kun he pääsevät suuryrityksien johtoon, niin he lopettavat ulisemisen ja huutavat työttömille menkää vittu töihin ja pakottaa työkkäriä hyväksikäyttäen nuoret ottamaan halpatyötä vastaan samalla sementöiden kapitalistien ja omistavan luokan tahdon palkkatason tiputtamisesta. 

Hyvä esimerkki "oikeistolaisesta" on Alexander Stubb, joka huutelee äärivasemmistolaisia sloganeita: "tehdään suomesta antirasistinen maa", ja tukee tasa-arvoa ja globalismia. Hän ei ole oikeistolainen, mutta vasemmistolaiset ulisee koska hän tukee verovapauksia rikkaille, vaikka yhtälailla he itse ajaa rikkaiden asemaa ja polkee köyhiä. Vasemmiston huolestuminen työväestä ja vähäosaisista on teennäistä, koska he ovat samaa mieltä globalistien kanssa siitä, että etnisillä suomalaisilla ei ole moraalista oikeutta organisoitua poliittisesti, koska se olisi rasismia ja natsismia. Vasemmistolle suomalainen duunari edustaa valkoista patriarkaattia, joka pitää syrjäyttää.