Globalisaatio on kapitalismin suurin tuote

Globalisaatio ja teollistuminen molemmat nousevat käsi kädessä kapitalismista. Globalisaatiota ei ilmiönä olisi ellei kapitalismi ja voiton maksimointi olisi luonut teollistumista ja tahtoa laajentaa markkinoita. Teollistuminen sai kapitalismin karkaamaan käsistä, jolloin siitä tuli yhteiskunnallinen ongelma paikallispopulaatiolle. Siinä missä ennen kapitalismi oli rajoitettu paikallistalouteen, niin teollistuminen sai voiton tavoittelun koko maailman kattavaksi. Ihmisestä tuli proletaari, eli työntekijä ja kuluttaja. Koska kapitalismi ja raha käsittelevät arvoa on ymmärrettävä mitä oikein "arvo" ja "arvokkuus" merkitsee.  Arvokkuus ja arvo ovat abstrakteja käsitteitä, jota raha yrittää valjastaa ja antaa tuotteen arvolle numeroarvoa jolla verrata muihin tuotteisiin. Ihmisyydessä  arvokkuus nousee orgaanisesti ihmisistä ja ihmisten sekä kansakuntien historiasta. Kulttuurinen ainutlaatuisuus on aina arvokkuutta, joka kumpuaa ajasta eli historiastamme. 

Ihminen käsittää ainutlaatuisuuden vertailemalla kahta kohdetta keskenään ja ymmärtäen mitkä asiat tekevät niistä ainutlaatuista, eli ymmärtämällä arvoa erottelemalla. Myös ymmärtämällä elämän ja asioiden hetkellisyyden tuo asioille ja ihmisille arvoa. Aika on kultaa ja tuo lisä arvoa tavaraan. Aikaamme ei saa koskaan takaisin, joka tekee antiikkisista ja vanhasta taiteesta arvokasta ja ainutlaatuista. Kulttuuri joka edustaa kansakuntaa ja sen historiaa on se mikä tekee taiteesta ja kulttuurista arvokasta, koska sitä ei voi rahallisesti mitata. Yhtä lailla Etelä-Ameriikan intiaanisivilisaatioiden rauniot ja pyramiidit ovat arvokkaita ainutlaatuisuudessaan kuin Japanin vanhat temppelit tai Ruotsin viikinkien riimukivet. Niiden arvoa ei mitata rahassa, vaan historiallisessa ainutlaatuisuudessa, joka edustaa kansallista perintöä. 

Tätä arvokkuuden nostamista ainutlaatuisuuteen ja historiaan voidaan aina sanoa kapitalismin vastaiseksi. Siksi kapitalistisessa yhteiskunnassa historia nähdään paheena, ellei tuota historiaa voida valjastaa markkinavoimien hyödyksi. Kapitalistinen kulutuskulttuurimme on rakentanut uutta kulttuurista identiteettiä, joka luo ihmisistä kuluttajia ja käveleviä mainosnukkeja, jotka kantavat ylpeinä yritysten ja heidän tuotteidensa logoja, ja näin syrjäyttävät vanhan ja ainutlaatuisen alkuperäiskulttuurin. 

Kapitalismi haluaa nostattaa omaa vaikutusvaltaansa, joten sen on pelkästään luonteensa puolesta tultava globaaliksi, jotta se voi maksimoida voittoa. Siksi globalismi on kapitalismin suurin tuote. Saman aikainen kapitalismin vastustaminen ja globalisaation puolustaminen on ristiriitaista ja mielenvikaista.

Todellinen taistelu kapitalismia ja globalisaatiota vastaan vaatii kokonaan arvomaailmallisen muuttamista rahallisesta arvosta kohti ihmisläheisempää sosialistista arvomaailmaa. Monet vasemmistolaiset julistavat kapitalismin vastaisuutta, mutta kieltäytyvät muuttamasta arvomaailmaansa kuka mistäkin syystä. He palvovat rahaa ja rakentavat omaa identiteettiään kuluttajana. Heille raha on korkein arvo, vaikka moni sen itselleen kieltäisi. He kuitenkin ostavat uusimmat iPodit ja muotituotteet, jotka osoittavat muille, että he ovat muita modernistisempia kuluttajia. 

Raha ei tunne lojaalisuutta. Lojaalisuus on sosiaalisista arvoista korkein, koska se on henkilökohtaista ja ihmisläheistä. Yhtälailla kapitalismin vastainen arvomaailmaan kuuluu kulttuurihistoriallinen revionismi, traditionalismi, kuin sosiaaliset ja orgaaniset elämää ylistävät arvot lojaalisuudesta, kunniasta, ylpeydestä, kauneudesta ja urheudesta, tai työstä joka on kaikkien ihmisten saavutusten takana. Nämä ovat asioita, jotka ovat rahallisen arvon ulkopuolella. 

Miksi itseään sosialisteiksi ja antikapitalisteiksi siteeraava vasemmisto sitten vihaa näitä käsitteitä rahallisen arvon syrjimisestä ja orgaanisen historiallisen ja sosiaalisen arvon nostattamisesta? Koska heidän ideologinen rakenteensa on ristiriitainen ja kognitiivinen dissonanssi estää heitä hyväksymättä tätä tosiasiaa. Relatiivisuus ja tasa-arvoisuuden julistaminen kulttuurisesti on saattanut heidät kohti tyhjää kulutuskulttuuria ja kuluttajan identiteettiä, mutta silti he yrittävät pitää teennäisestä kapitalismin vastaisuudestaan kiinni. Tämän ristiriitaisuuden julistaminen ja julkituominen saa kenet tahansa rehellisen yksilön miettimään omaa arvomaailmaansa uudestaan.