Kaikki yhteiskuntaamme määräävät säännökset, lakipykälät, direktiivit ovat ihmisten laatimia. Lakien valvonta on ihmisten takana. Markkinakilpailussa tehtävät päätökset ovat myös ihmisten päätettävissä. Talous perustuu ihmisten vuorovaikutukseen ja päätöksiin.
On siis naurettavaa väittää, että taloutta ei voida valvoa ja säädellä ja ohjata kohti terveellistä kehitystä, joka ottaa huomioon työväen vaatimukset palkoista, turvallisuudesta, hyödykkeiden ja palveluiden laadusta, sekä yhteiskunnan tulevaisuudesta, joka on koko kansaa hyödyttävä omavaraisuus. Ainoa asia mitä tämä vaatii on yhteistä tahtoa. Tahto taas vaatii kansallismielisyyttä, jonka ympärille rakentuu taloudellinen yhteisen hyvän ja tulevaisuuden rakentaminen. Tahto korjata yhteiskunnalliset eriarvoisuudet vaatii kansalaisten keskeistä samaistumista. Samaistuminen ei ole mahdollista, jos kansalaisten kesken luodaan jatkuvasti lisää kilpailua, konfliktia, raadollista ja sairasta identiteettipolitiikkaa. Ilman kansallismielistä samaistumista ei tule olemaan yhteistä tahtoa rakentaa tervettä yhteiskuntaa missään muodossa. Kansallismielisyyden demonisointi on johtanut yhteiskuntaan, jossa yksilöllisyys ja kilpailu ovat johtavat arvot. Tästä syystä kansallismielisyyden elvyttäminen on ensimmäinen asken ja pohja talouden korjaamiseen.
Globaalia markkinaa ei johda paikallispopulaatioiden ja kansojen selviytyminen, hyvinvointi ja kestävä tulevaisuus. Globalismi pyrkii vetoamaan alimpaan yhdistävään nimittäjään ja näin ollen vähättelee paikallispopulaatiota ja heidän autonomiaa. On väärin ja naivia ajatella, että globalismi pystyisi koskaan edustamaan rehellisesti paikallisia ihmisiä, jos lähtökohta globalismissa ei ole paikallispopulaation etu, vaan globaalin vallan valjastaminen suurpääoman hyväksi.
Globalismi on vain imperialismi uudelleen paketoituna ja käärittynä, jonka kautta paikallispopulaatioita voidaan alistaa ja orjuuttaa pääomalla ja byrokratialla. Globalismi ei vaadi imperialistisia sotajoukkoja, vaan sortajina toimii globalismia ylistävät valtiot itse. Kapitalismi ja globalismi yhdessä markkinoi jatkuvaa ja loputonta kasvua, joka tietysti ei ole luonnollista tai terveellistä missään muodossa. Yhteiskuntien kasvaessa terve yksilöllisyys ja yhteisöllisyys katoaa ja ihmisestä tulee kuluttaja, työntekijä, sosiaaliturvatunnuksia. Ihmiset menettävät oman inhimillisyytensä ja toimivat vain yhteiskunnallisina materiaalisina rattaina, jotka tekevät töitä, kunnes vanhenevat, sairastuvat ja kuolevat pois.
Sanotaan että työ vapauttaa. Työ vapauttaa kun työn takana on unelma ja tavoite, joka vapautuu kun työ on saatu päätökseen. Me käymme töissä, jotta rahan kautta voisimme rahoittaa itseämme ja unelmiamme. Unelmat saattavat vaihdella yksilökohtaisesti, mutta oli unelma mikä tahansa, niin kaikki unelmat ovat työn takana. Elämässä mikään ei tule ilmaiseksi. Ilmaisia ruokia ei ole. Yksilön tahdon takana on omat intohimot, halut, unelmat ja mielikuvat. Me uurastamme, jotta saavuttaisimme. Mutta aivan samalla tavalla kun yksilöillä on tavoitteita, niin yhteiskunnalla ja sen päättäjillä on tavoitteita. Kun yhteiskunnan tavoitteet eivät edusta yksilöä, yksilö kokee että hän ei ole osa yhteiskuntaa. Kun yksilö kokee ettei yhteiskunta edusta häntä, ei häneltä voi olettaa työtä tuon yhteiskunnan puolesta. Tämä yhteiskunnan ja yksilön välinen ristiriita on tärkeä keskustelu, jota ei julkisuudessa keskustella. Yhteiskunnan pitää edustaa kansalaisiaan, jotta kansalaisilta voidaan odottaa mitään tervettä vastuullisuutta ja työtä yhteiskunnan puolesta.
Kapitalismin sielu lepää aina voiton maksimoinnissa ja näin ollen se on kilpailu kuluttajista. Tästä syystä utopinen globaali talousliitto ja sen sisälle luvattu vapaamarkkinautopian luominen tuolla talousliittoverukkeella johtaa paikallispopulaatioiden hyvinvoinnin ja poliittisen vallan katoamiseen.
Ainoa tapa maksimoida ihmisen hyvinvointi ja turvallinen tulevaisuus on tuoda päätäntävaltaa ja näin ollen mahdollisuus vaikuttaa omasta tulevaisuudestaan mahdollisimman lähelle ihmistä. Ihmiset ovat yhteiskunnan rakennusmateriaali. Me ihmiset turvaamme ja autamme toinen toisiamme. Me suomalaiset luomme Suomen. Yhteiskunnat rakentuvat ihmisten altruismin ympärille. Yhteiskunnan tehtävä on mahdollistaa turvallinen elämä jakamalla resursseja ja mahdollisuuksia yhdessä tuottaen turvallisuutta ja näin mahdollistaen tulevaisuuden ja unelmat. Jotta unelmat olisivat mahdollisia on kuitenkin vallan ja mahdollisuuksien oltava jokaisen kosketettavissa. Tästä syystä paikallistalous on ainoa terve tapa rakentaa taloudellista tasapainoa. Markkinat pitäisi toimia omavaraisesti, paikallisesti ja kansalaisten ehdoilla, jotta hyvinvointi olisi kestävällä ja terveellä pohjalla. Valitettavasti teollistumisen kehitys ei ole suuntautunut tähän omavaraiseen paikallispoliittiseen suuntaan, vaan sitä on johtanut globalismi ja raadollinen kilpailu.
Kuulemme useasti vapaamarkkinaa puolustavien argumentoivan, että vapaamarkkinapolitiikassa suurkapitalistien varallisuus valuu alas työväelle. Tätä argumenttia käytetään hyvin epärehellisesti, viitaten että suuryritykset työllistäisivät ihmisiä kansallinen hyvinvointi mielessä. Todellisuudessa he työllistävät ihmisiä palvoen tekemäänsä voittoa. Suuryritykset pyrkivät saavuttamaan markkinamonopoliasemaa. He ulkoistavat työpaikkoja, polkevat palkkoja, kilpailuttavat työvoimaa, ketjuttavat urakoita, ja pyrkivät laskelmoimaan hyödykkeiden laatua/hinta suhdetta maksimoidessaan voittoa. Näillä yrityksillä ei ole mitään halua toteuttaa kansallista etua. Nämä samat yritykset vaativat lobbyreiden kautta verohelpotuksia ja argumentit pääoman valumisesta tavalliselle työväelle ovat vain valhetta, jota on jo pitkään käytetty median luomassa uusliberalistisessa kaikukammiossa.
Taloudelliset ongelmat voidaan jakaa useampaan yksittäiseen osaan. Ensimmäiseksi ja lähtökohtaiseksi ongelmaksi on rahan luontiin ja velkaan perustuvat ongelmat, eli vähimmäisvarantojärjestelmä ja sen toiminta. Toiseksi suurimmaksi ongelmaksi nousee osakekauppa ja sen ympärillä tapahtuva arvospekulaatio, joka vääristää markkinoita ja pakottaa yritykset tekemään epätervettä voittoa vaikka sitten laskemalla tuotteiden laatua, tai vaikka lomauttamalla ja kilpaikuttamalla työntekijöitä ulkoisella työvoimalla. Kolmanneksi suurin ongelma on pääoman valuamiminen talousalueen ulkopuolelle, joka taas tekee talousalueen velkataakan takaisinmaksamisen entistä mahdottomammaksi. Neljäs ja viimeinen suuri ongelma on työväen työturvan ja palkkojen kohtuullisuuden sivuuttaminen prioriteeteista kaikkein alhaisimmaksi. Tässä negaviivisessa muutoksessa vuokratyöfimojen ilmestyminen on ollut johtavassa asemassa.
Vuokratyöfirmat vääristävät työmarkkinoita kilpailuttamalla niitä ja varastamalla välistä. Urakoita ketjutetaan firmalta firmalle, josta jokainen vie jotain välistä. Lopullinen palkka tehdystä työstä jää työntekijälle mitättömäksi. Tämä on eteenkin paha rakennustöissä, jossa hyvin epäterveitä, raskaita ja työn mielekkyydestä kovin alhaalla olevia töitä hoitaa vuokratyöntekijä. Vuokratyöntekijällä ei ole mitään mahdollisuutta kiivetä ammatissaan samalla tavalla kuin firman omat työntekijät. Hän elää työpaikasta työpaikkaan aina tehden sen likaisimman ja raskaimman homman ilman mitään mahdollisuutta saada arvostusta tehdystä työstään. Vuokratyöntekijät ovat työnantajalle roskaa, joka voidaan heittää roskiin kun häntä ei tarvita. Vuokratyöntekijä on orja. Hän voi sanoa itsensä irti, mutta aina löytyy uusia vuokratyöntekijöitä, jotka tekevät epäinhimillistä hommaa taloudellisessa epätoivossaan.
Terveessä yhteiskunnassa nuoret työllistyisivät siivoojina, kärrypoikina, lumenluojina ja varastotyöntekijöinä samaan aikaan kun he opiskelivat kohti haluamaansa ammattikuntaa kohti. Samalla opiskelujen lomassa tehdyt työt avartaisivat näkemystä ruumiilliseen työntekoon, joka taas kasvattaa sympatiaa yhteiskuntaluokkien ja ammattikuntien välillä. Terveessä yhteiskunnassa nuoret oppivat eri ammateista tekemällä ilta-, viikonloppu- ja kesätöitä. Valitettavasti näin ei ole, vaan nuorisotyöttömyys on kasvussa, koska nuo helpot ja yksinkertaiset mutta raskaat työt ovat kilpailutettu vuokratyöfirmojen kautta maahanmuuttajille. Ne työt jotka ennen olivat byrokraattittomasti saavutettavissa olevia helppoja, mutta tärkeitä yhteiskunnallisia töitä eivät ole enää helposti tavoiteltavissa ja niistä on kova kilpailu kasvavan maahanmuuton takia. Työvoimatoimiston ajaminen mitättömäksi ja oikean työllistymisen siirtäminen työmarkkinapalveluiden yksityistäminen vuokrafirmoille oli myös toinen iso yhteiskunnallinen taka-askel työmarkkinoilla.
Suomen ja koko maailman taloudellisiin ongelmiin voidaan määrittää monia yksittäisiä syitä, mutta käsittelemällä niitä yksittäisinä ongelmina ei tule korjaamaan ja muuttamaan mitään. Kaikki korjaava muutokset lähtevät ensiksi ongelmien tunnustamisesta. Vasta kun pystyy itselleen tunnustamaan, että jokin on väärin pystyy aloittamaan tunnistamaan mikä ja miksi jokin on väärin ja voi huonosti. Vasta tämän prosessin kautta voidaan rakentaa tahtoa korjata vaivaavia ongelmia. On kuitenkin ensiksi uskallettava kyseenalaistaa yhteiskuntaamme johtavaa ilmapiiriä, joka moralisoi ja pyrkii häpäisemään tietyt vaihtoehdot. On opittava ajattelemaan itse ja uskallettava kyseenalaistaa sitä kansallismielisyyden ympärillä leijuvaa demonisointia, joka on tahallaan monilta eri tahoilta vuosikymmenien aikana rakennettu.
