Homoseksuaalisuutta esiintyyy luonnollisesti alistuneissa sosiaalisissa tilanteissa. Sosiaalinen alistuminen on normaalia sosiaalista käyttäytymistä ryhmähierarkian sisällä, jossa ryhmän sisäisen rauhan ja yhteisen toiminnan kannalta jokaisen on pakko toimia yhteistyössä ja hyväksyä "toiseus", jotta lauman sisällä pysyy rauha. Jokainen lauman jäsen joutuu sosialisoitumaan halutessaan kuulua ryhmään, ja näin ottamaan muut lauman jäsenet huomioon toteuttaessaan itseään ja omia tarpeitaan. Tämä yksilöllisyys, eli oman eläimellisyytensä sensuuri on emaskulaatioitumista laumahierarkiassa. Me joudumme rajoittamaan impulssiivisuuttamme sosiaalisten normien mukaan, tai kärsiä muiden silmissä sosiaalisen leimautumisen. Vain yleisesti hyväksytyillä sosiaalisilla kilpailumuodoilla saamme osoittaa omaa paremmuuttamme ja kivuta hierarkiassa.
Sosiaalisilla normeilla ja assosiaatioilla on vahva linkki seksuaalisuuteen. Seksuaalisuus on vahvasti yhteydessä persoonallisuuden ja sosiaalisen dynamiikan kanssa. Seksuaalisten roolien toiminta perustuu alistuva- ja alistaja-rooleihin; lävistäjään ja lävistettävään, eli niin sanottuun subjektiin ja objektiin. Sukupuoliroolit edustavat binäärisesti alistavia sekä alistuvia seksuaalirooleja. Seksuaalinen roolisuoritus on sosiaalinen, mutta vahvasti kilpailuhenkinen tilanne, joka perustuu toisen ihmisen seksuaaliseen hallitsemiseen. Miehelle seksuaalinen kokemus on maskuliinisuuden voitto, kun taas naiselle seksuaalinen tavoite on antautua uroksen edessä.
Sukupuoliroolien muokkaantuminen
Sukupuoli- ja seksuaali-identiteetin muokkaantuminen tapahtuu kun henkilö kokee seksuaalista turhautumista, eli henkilön seksuaalinen energia ei pääse purkautumaan yksilöstä. Seksuaalisen turhautumisen takana on sosiaalinen eristäytyminen vastakkaisesta sukupuolesta, josta johtuu seksuaalinen patoutuminen. Tämä patoutuminen johtaa masennukseen, ja masennuksen kautta dysforiaan, joka heikentää ja emaskuloi identiteettiä (minä-kuvaa). Vaikka ihminen tyydyttäisi itseään päästämällä seksuaalista energiaansa ulos, se ei koskaan ole yksinään tarpeeksi. Vaikka ruumiillinen seksuaalinen tyydytys tapahtuisi, eli masturbaatio, niin seksissä tapahtuva sosiaalinen vuorovaikutus jää tapahtumatta. Tällöin seksuaalinen kokemus jää vajaaksi. Seksuaalisen paineen purkautumista ei tapahdu, ellei ihminen koe sosiaalista vuorovaikutusta toiseen ihmiseen seksin yhteydessä.
Seksuaalisen paineen kasvu tarkoittaa yksilössä sukupuoliroolin, ja tästä syystä myös yksilön identiteetin kyseenalaistumista. Seksuaalisen paineen kasvu tarkoittaa epävarmuutta omasta sukupuolestaan. Seksuaalisen paineen kasvu tarkoittaa epävarmuutta omasta miehisyydestään tai omasta naisellisuudestaan. Miehellä tämä tarkoittaa emaskuloitumista ja oman mieskuvan heikkenemistä, kun taas naisilla epävarmuus esiintyy oman ulkonäön ja käyttäytymismallien kyseenalaistamisella, jotka sosiaalisesti peilaavat seksuaalista markkina-arvoa.
Miehillä emaskulaatio, eli naisellistuminen luo epävarmuutta omasta seksuaalisuudesta, joka taas kohdistaa kerääntynyttä seksuaalista energiaansa suuntaan, joka antaa vähiten vastusta. Jos sosiaalinen ympäristö ei muutu suhteessa seksuaalisuuteen, voi seksuaalisuus etsiä tietä paineen purkautumiselle muokkaamalla yksilön omaa identiteettiä, ja jopa seksuaalista roolia naisellisempaan suuntaan.
Seksuaalienergia etsii tapaa ja suuntaa purkautua, joka tarjoaa vähiten vastusta. Sillöin yksilön mieli alkaa kyseenalaistamaan kaikkia sosiaalisesti ylläpidettyjä seksuaalisia ihanteita. Ihminen alkaa kyseenalaistamaan yhteiskunnallisten normien ja assosiaatioiden yksilön mieleen rakennettuja seksuaalisia tabuja, koska ihmisen seksuaalinen paine ei pääse purkautumaan ympäristön jo rakennettujen sosiaalinormien, arvojen ja sosiaalisen hierarkian kautta. Seksuaalienergian patoutuma saa ihmisen tarkastelemaan ympäristöään seksuaalisesti, ja etsimään uusia seksuaalisia assosiaatioita, jonka kautta seksuaalipaine pääsee purkautumaan. Ihminen yrittää tulkita sosiaalisia tilanteita ja seksuaalisia piirteitä ympäristöstään, jotta saa patoutuneen seksuaalisen energian purkautumaan.
Yhteiskunnallisten seksuaalisten normien rajat heikkenevät ja pikku hiljaa häviävät rajoittamasta yksilön seksuaalisuutta. Seksuaalisuuden primitiivinen väkivaltainen luonne pääsee eroon kahleistaan. Henkilö etsii seksuaalista kumppaniaan paljon laajemmalta sosiaaliselta skaalalta, jonka seurauksena seksuaalisuus palaa takaisin primitiiviseen tilaansa; alistajaan ja alistettavaan, eli alimpaan yhdistävään nimittäjään. Tässä tilanteessa seksuaalisuus ei enää edusta visuaalista seksuaalista, vaan on puhtaasti sosiaalinen ja predatorinen binääri-identiteetti.
Miesten homoseksuaalisuus ja naisten lesboseksuaalisuus ovat seksuaaliselta rakenteeltaan erilaisia. Naisilla emaskulaatiotila on jatkuvasti päällä, koska se on vahva osa naisten seksuaalista ja sukupuolista identiteettiä. Nainen on lähtökohtaisesti alistuva, ja vaikka nainen esittää vahvaa modernin feminismin tarjoamaa maskuloitua roolia, niin silti nainen on oman biologisen sukupuolen rajoittama.
Modernin feminismin myötä miesten rooli yhteiskunnassa on muuttunut ja miehet ovat paljon naisellisempia, kun taas naiset käyttäytyvät paljon agressiivisemmin ja maskuliinisemmin. Lesboilla biologista sukupuolta ja vahvaa sukupuolesta johtuvaa seksuaalisuutta ei voi muuttaa emaskuloimalla, koska he ovat jo äärimmilleen emaskuloituja, jotta he ovat alkaneet kyseenalastamaan heidän seksuaalisuuttaan alunperin, mutta uuden lesboidentiteetin myötä tapahtuva onnellisuus saattaa vahvistaa ja täten maskuloida seksuaalista lesbo-identiteettiä.
Lesboilua pohjustaa enemmän yhteiskunnallinen viha miehistä identiteettiä kohtaan, kuin suora seksuaalinen luonne. Naisten seksuaalisuus yleisesti on vahvasti emaskuloitunutta jo lähtökohtaisesti ja siksi he eivät käsittele seksuaalisuutta niin vahvasti visuaalisesti, vaan seksuaalisuus on normaalia enemmän sosiaalirooleihin ja äärimmäisen eläimellisyyteen vietyä alistaja ja alistettava rooleihin uppoutumista.
Seksi leboilla kohdistuu sensuaaliseen toiseuteen uppoutumiseen. Itsensä unohtamiseen ja naiselliseen antautumiseen toiseuden edessä. Tässä tapauksessa koska seksuaalisuus on irtautunut visuaalisista ja visuaalisuuden kautta tulevista sosiaalisista määritteistä, voi toinen nainen ottaa maskuliinisen tyydyttäjän roolin.
Masennus ja identiteetti
Masennus on oire emaskulaatiosta ja identiteetin heikkenemisestä, joka lopulta johtaa dysforiaan. Ympärstöllinen ja sosiaalinen onnettomuus masentaa. Masennus on aina seuraus sosiaalisesta eristäytymisestä, tai identiteetin heikkenemisestä sosiaalisesti muiden edessä, ja tätä kautta merkki tapahtuvasta yksilön identiteetin hajoamisesta. Tämä mekaniikka on evoluution myötä kehittynyt muokkaamaan yksilön identiteettiä, jotta yksilö sopeutuisi sosiaaliseen yhteisöön ja myös ilmoittamaan ahdistuksen kautta yksilölle, että jotain pitäisi tehdä oman sosiaalisen statuksen säilyttämiseksi.
Naisellisemmassa ilmapiirissä yhteisöä johtaa vahva sosiaalinormien palvonta. Tämmöisissä erittäin sosiaalisten signaalien ja sosiaalisen tarkkailuun keskittyvässä ympäristössä maskuliininen yksilöllisyys katoaa ja ihmiset sensuroivat itseään peläten oman sosiaalisen statuksen heikkenevän muiden silmissä. Tätä kutsutaan poliittisessa ja sosiaalisessa keskustelussa poliittiseksi korrektiivisuudeksi. Siellä ihmiset sensuroivat itseään, koska pelkäävät tulla leimatuiksi ja hyljityiksi mennessään sosiaalinormien vastaisesti. Tätä kutsutaan ylisosiaalisoitumiseksi.
Homoseksuaalisuus ja sosiaalinen hierarkia
Evoluutiopsykologian kautta tarkasteltuna evoluutiolliset paineet ovat olleet vahvasti mukana ihmisen seksuaalisen psykologian rakentumisessa, sekä sosiaalisen ja geneettisen kehityksen pohjana. Sosiaalisisessa ympäristössä homoseksuaalisuus voi esiintyä vallan välikappaleena, jossa yksilö tulee alistetuksi tai alistaa sosiaalisen hierarkian edistämiseksi. Tästä johtuu että naisvaltaisissa sekavissa valtahierarkiallisissa laumoissa homoseksuaalisuutta esintyy suuremmissa määrin, kuin selkeästi miesvaltaisissa laumoissa, joissa on selkeä hierarkia, jota ei kyseenalaisteta naisellisesti häpäisemällä ja sosiaalisella eristämisellä, vaan tuomalla jotain älyllisesti, sosiaalisesti, tai materiaalisesti pöytään. Miehet viihdyttävät toisiaan kertomalla mitä härskeimpiä vitsejä, tai puhumalla asioista, jotka saattavat edesauttaa yleistä yhteistyötä, tai sosiaalista sidettä materiaalisesti. Kunnioitus ja tätä kautta rauhallisuus miesvaltaisissa laumoissa on yleisempää kuin naisvaltaisten laumojen sisällä. Mitä naisellisempi lauma, sitä enemmän entropiaa ja valtakamppailua naisellisen sosialisoitumisen ympärillä.
Homoseksuaalisuutta esiintyy enemmän naisvaltaisissa yhteisöissä, jossa urokset ovat alistetummassa asemassa suhteessa naaraisiin. Lauman sisällä tapahtuvan miesten emaskuloitumisen kautta miehet hylkäävät miehisen tavan sosialisoitua, ja alkaavat omaksumaan naisellisia sosialisoitumistapoja ja jopa keskitymään kilpailemaan seksuaalisesti ulkonäöstä. Tämmöisissä tapauksissa mies kokee hyödyllisemmäksi kasvattaa valtaansa olemalla osana naaraita ja pelaamalla valtaa epäsuorasti, kun iskemällä päitä yhteen laumaa johtavan naisellisen ilmapiirin ja ilmapiiriä ylläpitävien naisten kanssa. Näin ollen emaskuloitu mies kokee sosiaalisemman tavan edukkaammaksi tavaksi kalastella naisten huomiota, kuin pyrkiä hallitsemaan sosiaalista ilmapiiriä miehekkäämmillä menetelmillä.
Hierarkiassa laskeutuminen usein tarkoittaa myös lisääntymismahdollisuuksien katoamista, jonka takia henkilö masentuu entisestään ja hänen seksuaalisuuensa alkaa muokkaantumaan sosiaalisen ympäristön mukaan. Homoseksuaalisuutta esiintyy erityisen paljon niissä tapauksissa joissa eläin on jäänyt laumassaan tai sosiaalisessa hierarkiassa valtarakenteen ulkopuolelle ja kokee olevansa olosuhteidensa uhri.
Yhteiskunta ja miesten naisellistuminen
Seksuaalinen turhautuminen, emaskulaatio, masennus ja perversioiden määrän kasvu ihmisyhteiskunnassa saattavat johtua monestakin erillisestä syystä. Näitä on toki vaikea lähteä suoralta kädeltä listaamaan ja tutkimaan, koska yhteiskuntamme ja sosiaaliset rakenteemme ovat paljon monimutkaisempia ja yksilölliset elämänkokemukset saattavat olla radikaalisti erilaisia, vaikka heidän sen hetkinen tarkasteltava elämäntilanne olisikin samanlainen. Pohjimmiltaan psykologinen rakenteemme on kuitenkin eläimellinen ja psykologiaamme ohjaa samat evoluutiolliset; biologiset ja sosiaaliset normit, ja noita normeja tarkastelemalla me voimme saapua yleisymmärrykseen.
Yhteiskunnan naisellistumisen myötä seksuaalisuus palaa primitiiviseen alistaja-alistettava-tilaan ja tuolloin seksi väkivaltaistuu. Kun pienellä alueella populaatio kasvaa yli tietyn pisteen hierarkian kärki ja pohja kärjistyy. Tietty määrä uroksia kokee itsensä turhautuneiksi ja sosiaalisen hierarkisen tilanteensa kautta alistetuiksi. He turhautuvat omaan voimattomuuteensa, emaskuloituvat ja kokevat dysforiaa ympäristönsä takia, mistä johtuu heikko sukupuoli-identiteetin ja libidon heikkous, tai puolestaan agressiivisuus ja ylikorostunut maskuloituminen. Homoseksuaalisuus tässä tilanteessa toimii luonnollisena populaatiotasauttajana, koska populaatiotiheyden kasvaessa tiettyyn pisteeseen tietty määrä miehistä jää sosiaalisessa hierarkiassa ja seksuaalisessa kamppailussa ulkopuolelle ja naisellistuu.
Ihmisissä tämä esiintyy parhaiten suurissa teollistuneissa populaatiokeskittymissä, joissa pieni prosentti miehistä kokee jäävänsä yhteiskunnan ulkopuolelle. Jatkuvan itsensä ja miehisyytensä vertaileminen johtaa emaskulaatioon ja lopulta homoseksuaalisuuteen. Vaikka homoseksuaalisuus on luonnollista populaatiokasvun ja laumahierarkian myötä, niin sitä ei voi kutsua luonnolliseksi siinä suhteessa kuin heteroseksuaalisuutta voidaan. Homoseksuaalisuus on seksuaalinen poikkeama ja tyhjä suunta evoluutiollisessa mielessä. Laumassa homoseksuaalinen uros ei kyseenalaista alfan määräysvaltaa. Siksi lauman alfa haluaa emaskuloida muita lauman miehiä ja näin ollen hallita epäsuorasti naaraita.
Homoseksuaalisuuden lisääminen on pelkästään populaation passiivisuuden ja kansan hallinan kautta hyvä tapa saada kansalaiset passiivisiksi. Siksi homoseksuaalisuutta on edistetty median ja eri poliittisten puolueiden taholta. Se on tapa emaskuloida miehiä, jotta miehet eivät toimisi maskuliinisesti ja kyseenalaistaisi auktoriteettia. Tästä syystä esimerkiksi kaikki vallankumoukselliset liikehdinnät ja autoriteettia kyseenalaistavat tahot pitäisi vastustaa homoseksuaalisuutta ja miesten emaskulaatiota, koska se vähentää maskuliinisten miesten määrää yhteiskunnan sisällä. Homoseksuaaliset miehet, kuten myös naiset palvovat autoriteettia ja alistuvat sen edessä.
Homoseksuaalisuuteen vaikuttavat tekijät
Homoseksuaalisuudessa on kyseessä eräänlainen kateus, joka ilmaisee itsensä seksuaalisesti. Kaikki homoseksuaalit ovat henkisesti emaskuloituja tavalla tai toisella ja yrittävät kompensoida kokemaansa heikkoutta seksuaalisella identiteetillään toimimalla lähtökohdiltaan kahdella toisistaan poikkeavalla tavalla: alistamalla seksuaalisesti muita uroksia ja näin pyrkien osoittamaan olevansa seksuaalisesti alfa muiden urosten kesken, tai kilpailemalla naaraiden kanssa toisen miehen seksuaalisesta huomiosta, ja näin pyrkimällä alfan suosioon omaksumalla naiselliset tavat.
Siispä homoseksuaalinen yksilö yrittää rakentaa seksuaalista mieskuvaansa käyttäytymällä hypermaskuliinisesti, mutta omaksumalla sen teennäisesti eli symbolisesti. Hän hakee maskuliinisuuttaan hankkimalla maskuliinisuuden symboleja, kuten lihaksia, miehiseksi käsittämänsä vaatetuksen, tai käyttäytymällä agressiivisesti peittäen omaa sosiaalista pelkoaan. Hypermaskuliininen homoseksuaali pyrkii haalimaan muita identiteetillisiä maskuliinisuuden symbooleja, jotta voi osoittaa muille alistuville uroksille olevansa "alfa".
Sosialisoituminen alkaa jo ihan lapsesta sukupuolitietoisuuden kasvaessa. Esimerkiksi hemmotellusta ja hiljaisesta lapsesta kasvaa paljon todennäköisemmin homo, kuin hemmotellusta sosiaalisesti aktiivisesta ja äänekkäästä lapsesta. Lapsesta jota ei hemmotella, vaan joka joutuu kokemaan kamppailua ja vastoinkäymisiä, kasvaa paljon todennäköisemmin vahvemman sukupuoli-identiteetin kautta heteroksi, mutta lapsi, jota ei myöskään hemmoteltu ja on vahvasti kokenut hyväksikäyttöä, alitetuksi tulemista ja sosiaalista eristämistä, tulee suuremmalla todennäköisyydellä homoseksuaali.
Henkilön emaskulaatiota voidaan toteuttaa suoraan fyysisellä alistamisella tai sosiaalisella häpäisyllä ja eristämisellä. Väkivaltaa ja fyysistä alistamista voidaan käyttää emaskuloimaan jopa aikuisia miehiä, ja fyysisen sekä seksuaalisen väkivallan kautta voidaan luoda masennus eli emaskulaatiotila, ja masennuksen kautta yksilö oppii sopeutumaan sosiaalisesti ja seksuaalisesti alistuvaan rooliinsa. Ihmisen ego on evoluutiollisesti kehittynyt suojelemaan yksilöä ja tästä syystä yksilö alkaa hakemaan ylpeyttä uudesta emaskuloidusta seksuaalisesta roolistaan. Tämä on täysin normaali reaktio ihmisen psyykessä, koska se varmistaa, että mielenterveys ei ajaudu psykoottisiin tiloihin eikä ihmisestä tule itselleen vaarallinen.
Kukaan ei ole emaskulaation ulkopuolella, ja oikean sosialisoitumisen kautta ketä tahansa voidaan kasvattaa uuteen parafiliaan ja jopa kokonaan uuteen seksuaaliseen identiteettiin.
