Rappiokulttuuri ja nihilismi

Länsimaita ja Suomea riepotteleva rappiokulttuuri on luonnon kieltävän nihilismin, paternalistisen holhoamisen ja pakkomielteisen hedonistisen arvomaailman tuotosta. Nämä kolme asiaa ajavat yksilön ja yhteiskunnan kohti rappiota, eivätkä voi olla kestävän tulevaisuuden rakentamisen perusta kenellekään.  Ihmiset kieltävät neuroottisesti elämäänsä vaikuttavia tosiasioita vain siksi, että he eivät halua kohdata todellisuutta ja kantaa vastuuta itsestään, lähimmäisistään ja yhteiskunnasta.

Tämä rappioitumista ihannoiva kulttuurimme on täysin mediamme ja yhteiskuntamme eliitin hetkellisyyden, vastuuttomuuden ja tyhmyyden aikaansaama. "Niin kuin ylhäällä, niin myös alhaalla", kuuluu hermetistinen sananlasku. Eliittimme ja "kansallissankarimme" nyky-yhteiskunnassa koostuu rappioituneista mediapersoonista ja juopoista, jotka omalla esimerkillään ja teennäisillä meriiteillään opettavat omaa rappeutunutta moraalista esimerkkiään kansalaisille. Kansa seuraa perässä tavoitellen "elitismiä" toistaen heidän arvomaailmansa näkemystä. Siten he kokevat nostavansa omaa valtaansa valtahierarkiaan samaistumalla. Oma kulttuurinen ulosanti, tarkkailu ja vastuullinen esiintyminen julkisuudessa on jokaisen kansallinen velvollisuus.

Miten me yhteiskunnassa tuomme itseämme ja muita esille luo yhteiskunnallisen ilmapiiriä ja rakentaa yhteistä tulevaisuuttamme, joten meidän on oltava erittäin varovaisia mitä arvoja ja näkemyksiä me tuomme julkisesti esiin. On siis tärkeää edustaa arvoja, jotka nostattavat koko yhteiskunnan tulevaisuutta, kuten rohkeutta, rehellisyyttä, ylpeyttä, veljeyttä, auttamisen vilpittömyyttä, sekä esi-isien kunnioittamista ja seuraavan sukupolven tulevaisuuden takaamista.

Nyky-yhteiskunnassa rappiollisuutta edistetään monella eri osa-alueella aina huumorin nimissä. Kaikenlainen saasta ja rappiollisuus huumeiden käytöstä ja seksuaalisesta rappiosta aina kulttuuriseen ja kapitalistiseen rappeutumiseen oikeutetaan aina huumorin alaisuudessa ja relatiivisuudella. Todellisuudessa tämä rappio on syvästi iskostunut ihmisen psyykkeeseen nihilismin kautta, jossa yksilö kokee olevansa alempiarvoinen, mutta kieltää kaiken hierarkian, koska ei halua tunnustaa ja hyväksyä vastuuta omasta käyttäytymisestään.   

Hyvänä esimerkkinä tyhmästä rappiosta on henkilö, joka yrittää tavoitella muiden hyväksyntää pelleilemällä, esiintymällä ja venyttelemällä naamaansa. Hän pelleilee ja aluksi se onkin kaikkien mielestä hauskaa, mutta jossain kohtaa vitsi vanhenee. Vitsi ei enää naurata. Tietystikään tyhmä ei ymmärrä, että vitsi vanheni, vaan jatkaa naamansa vääntämistä, pelleilyä ja esiintymistä, koska hän haluaa toistaa saman hetkellisen reaktion uudestaan ja uudestaan. Tyhmä koki hetkellistä hyväksyntää ja luulee, että toistamalla samat asiat uudestaan hän saavuttaisi muiden hyväksynnän uudestaan. Hän yrittää ja yrittää, mutta ihmettelee miksi ihmisten reaktio ei ole sama kuin se oli ensimmäisellä kerralla.

Muut ovat menneet ajatuksissaan ja huumorissaan eteenpäin, eikä teennäinen naamanvääntäminen  enää onnistu, koska se vaati tietyn humoristisen ilmapiirin, jota ei valitettavasti ole enää. Aika ei odota ketään ja vuodet vierivät, mutta tyhmä ei kykene sopeutumaan muuttuvaan ympäristöön. Hän ei ymmärrä miksi ihmiset alkavat karttamaan häntä. Muut haluavat kehittyä ja rakentaa älyllistä, vahvaa, terveellistä, sekä luotettava ilmapiiriä. Kukaan ei halua enää oikein olla tyhmän kanssa ja samaistua tyhmän tekemisiin, koska hän on onnistunut myrkyttämään ilmapiirin, eikä osaa edes tunnistaa sosiaalisessa ilmapiirissä näkyviä negatiivisia merkkejä, jotka sanovat että "LOPETA JO!".

Hän on tehnyt itsestään pellen ja on tehnyt sitä jo niin kauan, että hänestä on tullut itsensä muiden silmissä: pelle, jolla ei ole muuta arvoa kuin se, mitä hän on itsestään rakentanut. Tyhmä loi oman identiteettinsä pelleksi heittäytymällä, ja näin hän on määrittänyt itse itsensä. Hän aloitti parodialla, mutta hänestä tuli oma parodiansa. Tämä on miten minä näen nykyiset juopot, julkihomot, nistit ja muut rappioituneet rappiokulttuurin edustajat, jotka käyttäytyvät kuten tuo kuvaamani tyhmä pelle, joka ei osannut lukea ilmapiiriä ja rakentaa kestävää tulevaisuutta, vaan piti vanhentuneesta ja hetkellisestä vitsistään kiinni, koska se kerran nauratti jotakuta.

Julkinen homoseksuaalisuus, juopottelu ja huumeiden käyttö vapauden nimissä ei enää sokeeraa, naurata, viihdytä, taikka edusta mitään minkä päälle haluaisin tulevaisuutta rakentaa. Juopot ja homoseksuaalisuuteen pakottajat ovat juurikin noita rappiollisia tyhmiä, jotka ihmettelevät miksi muut eivät naura ja hyväksy heitä. Kukaan ei hyväksy heitä, koska he ovat vastenmielisiä ja omalla käytöksellään huonona esimerkkinä muille. Heitä ei kuulu ylistää tai laittaa jalustalle. 

Nihilismi tuhoaa tulevaisuutta rakentamalla siitä huonoa, rumaa, tymää, koska se kieltää kategoroimasta ja tunnistamasta mitään edessänsä näyttäytyvää hierarkiaa. Nihilisti kieltäytyy tunnistamasta luontoa ja tosiasioita kuten hierarkiaa, vertailtavaa arvoa ja kamppailua. Näin he eivät osaa suhtautua luontoon ja todellisuuteen. He eivät taistele vastoinkäymisten yli, laita itselleen tavoitteita, tai kategoroi laittamalla asioita hierarkisesti yhteen. He kieltävät hierarkian olemassaolon, ja tätä kautta kieltävät itseltään kipuamisen hierarkiassa korkeammalle. Näin heillä ei ole parempaa tulevaisuutta, koska paremmuus ja sen tavoittelu on jo heidän nihilistisen arvomaailman kautta estetty.

Tämä hierarkian eli luonnon kieltäminen on nihilismiä. Hierarkian totaalinen kieltäminen näkyy ihmisessä parhaiten silloin, kun hän kieltäytyy tuomitsemasta, arvostelemasta, erottelemasta sitä minkä hän selvästi tunnistaa olevan laadultaan erilaista ja eriarvoista. Nihilismi on hierarkian eli laadun kieltämistä. Laadulla tarkoitan eri asioiden vertailua ja lajittelua huonompaan ja parempaan. Nihilistille mikään ei ole kaunista tai rumaa, arvokkaampaa tai arvotonta, tuoksuja tai hajuja, maukkaampaa tai pahan makuista. Kaikkea ohjaa hedonistinen nälkä kokea ja maistaa. Mikään ei ole suunniteltua ja hartaudella rakennettua, vaan kaikki on hetkellistä ja nyt.

Kaikki on nihilistille samanarvoista, koska hän haluaa palvoa yhteistuntaa ja sen nihilististä egalitaristista liberaalikulttuuria. Hän ei halua erottua ja erotella ketään joukosta ja olla muita parempi, koska se loisi konfliktia. Naisellinen nihilisti karttaa konfliktia ja näin ollen on valmis uhraamaan oman identiteettinsä totuuden ja oman etunsa toiseuden edessä. Konflikti tekisi hänestä sosiaalisesti hylätyn hänen sosiaalioikeussotureidensa keskuudessa ja sosiaalisessa ilmapiirissä leijuvat ajatukset ja niiden kyseenalaistaminen olisi antisosiaalista. Yleisesti nämä nihilistit ovat ylisosialisoituneita yksilöitä, jotka luovat oman identiteettinsä muiden hyväksynnän kautta. He ovat erittäin emaskuloituja ja naisellisia, koska he ottavat mielipiteensä, käyttäytymisensä, vitsinsä, pukeutumisensa ja kertomansa jutut muilta samanlaisilta naisellisilta idiooteilta. Maskuliinisuus on autoriteetin kyseenalaistamista ja näin ollen itsenäinen ajattelu ja poliittinen korrektiivisuus eivät voi mennä käsikädessä.

Älykäs on henkilö, joka pystyy ajattelemaan itsenäisesti välittämättä mitä muut ajattelevat hänestä ja hänen ajatuksistaan. Ylisosialisoitunut ihminen on lähtökohtaisesti tyhmä, koska hän luottaa muiden ajattelevan hänen puolestaan. Tyhmä ottaa vastaan muiden ajatuksia kyseenalaistamatta, koska hänelle käsitys totuudesta ei tarkoita mitään vaan esitetyn ajatuksen sosiaalinen painoarvo.

Älykäs yrittää ymmärtää ympäröivää sosiaalista, kapitalistista, materialistista ja kulttuurista maailmaa ja käsittää, mikä on totta ja mikä ei. Totuus on tavoite, jota kaikki filosofit ja ajattelijat yrittävät tavoittaa. Totuus ei ole sitä mitä minä tai sinä haluamme sen olevan. Totuus ei välitä meidän subjektiivisista mielipiteistä. Totuus yksinkertaisesti ON. Ylisosialisituneelle nihilistille totuus ei merkitse mitään. Mikä merkitsee onko totuus sosiaalisesti hyväksyttyä vai ei, koska nihilisti välittää enemmän omasta hedonistisesta hyvästä olostaan, muiden mielipiteistä ja muutenkin sosiaalisesta ilmapiiristä, kuin totuudesta, luonnosta ja todellisuudesta.

Kansallismielinen talousohjelma

Jotta Suomen talous saataisiin nousemaan ja kansalaisten elintasoa kohennettua on tapahduttava täysi asenteellinen ja talouspoliittinen muutos. Valtiollisen budjetin on perustuttava säästöihin eikä velkaan. Valtion budjettia, ja näin ollen verotaakkaa ala- ja keskiluokalta on laskettava radikaalisti. Verotuksen on kohdistuttava suuryrityksiin ja korkeatuloisiin, eikä keski- ja pientuloisiin. On naurettavaa verottaa suhteessa enemmän niitä, joilla ei lähtökohtaisesti ole mitään. Siksi kovatuloisten ja suuryritysten verotusta pitää nostaa.

Työpaikkoja on rakennettava lisää, jotta kansalaiset voivat ansaita rehellisesti tulonsa, ja kulutushyödykkeiden kotimaisuusaste nousee. On kuitenkin valvottava, että pääomaa ei valu talousalueemme ulkopuolelle ja valtiomme ei velkaannu. Tämä tarkoittaa sitä, että työpaikkojen kasvun ei pidä tapahtua palvelu- ja myyntisektorilla, vaan suomalaisen talouden pitää perustua tuotantoon. Näin kaikki hyödykkeet ja palvelut tuotettaisiin Suomessa, eikä ulkomailla, joka loisi työpaikkoja suomalaisille, ja työttömyysastetta saataisiin radikaalisti alemmas.

Rahan arvo ei saa tulla osakespekulaatiosta ja kansainvälisestä valuuttamarkkinasta, vaan rahan arvon on tultava suomalaisesta työstä ja hyödykkeistä. Painostan toisen kerran, että tuotanto tulisi palauttaa välittömästi takaisin Suomeen. Maatalous ja elintarvikkeiden tuotanto pitää elvyttää välittömästi! Kaikki markkina-alueet ja suomalaiset työpaikat vaativat suojelua ja tämä tarkoittaa kansainvälisen kilpailun lopettamista suomalaisten ja Suomen kustannuksella! Jotta tämä olisi mahdollista, on tuontia ulkomailta verotettava rankalla kädellä ja jopa estää joissakin tapauksissa. Ulkomainen työvoima ja hyödyke ei saa paikata suomalaista työtä! Suomalaisen työvoiman on oltava valtiollisen suojeluksen alla! Monikansallisten suuryrityksien vaikutus Suomen markkina-alueella pitää minimoida. Kaiken tuonnin ja viennin on tapahduttava suomalaismarkkinoita kunnioittaen!

Suomen on päästävä irti kansainvälisestä velkaorjuudesta. Tämä tarkoittaa kolmea asiaa. Velat pankeille on likvidoitava, ja nykyinen pankkijärjestelmä ja sen ympärillä toimiva koronkiskonta on lopetettava välittömästi ja julistettava laittomaksi koko maassa, ja Suomen on irtauduttava EU:n vähimmäisvarantojärjestelmästä oman valuutan kautta. Suomen valtion on rakennettava uusi kansallinen pankki, joka luo ja valvoo omaa itsenäistä valuuttaa. Raha tulisi kiertoon lainoilla kuten aina ennenkin, mutta ilman ylimääräistä korkoa. Lainan saantia on vakavasti valvottava ja lainan ottamisen syyn pitää täyttää kansalliset kriteerit. Lainaa ei enää valvo yksityiset pankit, vaan nyt lainan takaajana on kansallinen valtion omistama pankki. Itsenäisen valtion on omistettava oma kansallinen pankki, jotta päättäjät valtiopankin kautta voivat reagoida ulko- ja sisämarkkinan tuomiin haasteisiin. Suomen on suunnattava kohti taloudellista omavaraisuutta työn, hyödykkeiden ja rahan valvonnassa.

Taloudellinen kansallismielisyys on juuri yhteisen taloudellisen vastuun kantamista, eikä maamiestesi sortamista ja hyväksikäyttöä, kunten nykyisessä uusliberalistisessa talouspolitiikassa tarkoittaa. Kiellämme kuitenkin totaalisen tuotannon kommunistisen kansallistamisen, jossa yksityisellä kansalaisella ei ole yksityistä omaisuutta, ja samalla sokean vapaamarkkinatalouden jossa kaikki on yksityisten ostettavissa ja kaikella on hintalappunsa. Taloudellinen kansallismielisyys tarkoittaa, että ajamme kansallista, eli kansalaisten taloudellista etua. Tämä tarkoittaa markkinavastuuta, eli jos yhtiön markkinaosuus kasvaa, nii myös yhteiskunnallinen vastuu kasvaa samassa suhteessa. Taloutemme kansalaisen kannalta perustuu yksityisomistukseen, mutta yksityisomistuksen nimissä ei saa varastaa, hyväksikäyttää, tai toteuttaa suomalaisia sortavaa taloudellista toimintaa. Pääoma on valtaa, ja valta vastuuta. Jokaisella suomalaisella yrittäjällä ja yhtiöllä on kansallinen vastuu Suomen hyvinvoinnista. Sama vastuullisuuden ajatus pätee muualla yhteiskuntahierarkiaa käsittelevissä asiossa. Esimerkiksi työnantajalta vaadimme vastuullisuutta omista työntekijöistään.

Näemme talouden loputtoman kasvun järjettömänä uusliberalistisena utopiana. Valtiontalous ei voi kasvaa loputtomasti jatkuvaa kasvavaa voittoa tavoitellen. Mikään materiaali tai rahamäärä ei riitä jos voiton maksimointi on ainoa arvo. Se on loputon suo. Jos lähdemme seuraamaan tuota ajattelua, niin yhteiskuntamme kaatuu pelkästään taloudelliseen kilpailuun. Valtiontalouden tehtävä on ylläpitää korkeaa suomalaista elintasoa ja reagoida muuttuviin markkinavaatimuksiin. Siispä taloudellinen kasvu ei saa mennä suomalaisten hyvinvoinnin ja tulevaisuuden tielle. Ihmisen on hallittava rahaa, eikä raha ihmistä!

Evoluutiopsykologiaa: Rakkaus

Rakkaus

Haluaisin ensiksi sanoa, että rakkautta kulttuurissamme on tunteistettu romantisoimalla ja moralisoimalla, sekä valjastettu massojen liikuttelua ja poliittisten voimien hyväksikäyttöä varten. Tästä syystä rakkaus käsitteenä on hyvin pinnallinen, abstrakti ja kulttuuripohjainen. Käsitys rakkaudesta on irtaantunut sen luonnollisesta lähtökohdasta, joka on lisääntyminen ja jälkikasvun turvallinen kasvaminen altruistisessa sosiaalisessa ympäristössä. Psykologisesti rakkaus mahdollistaa altruismin.

Psykologisesti rakkaus on samaistumista toiseuteen. Tämä on halu kuulua yhteen ja samaistaa oma identiteetti ja jossain tapauksissa nähdä toisen identiteetti omaa tärkeämpänä. Tästä syystä sokea rakkaus voidaan jopa nähdä eräänlaisena hulluutena, joka voi kasvattaa epäterveitä pakkomielteitä ja sosiaalisesti haitalista käyttäytymistä.

Vaikka kaikki radio- ja televisiokanavat lähettävät rakkauden ilosanomaa päivästä päivään, niin rakkauden ymmärtämisestä ei psykologisesti paljoakaan keskustella julkisesti. Kasvavassa hedonistisessa kulttuurissamme rakkauskäsitteen rappeutuminen on johtanut rakkauden ymmärtämiseen osana seksiä. Tämä rakkauden ja seksin samaistus käsitteenä on erittäin tärkeä asia ymmärtää, jos haluamme ymmärtää yhteiskuntaamme ja sen modernistista luonnetta. Jos katsomme nyky-yhteiskunnan rappeutunutta avioliittoinstituutiota ja rikkinäisiä perheitä näemme selvästi seksin ja rakkauden merkityksessä muutoksen, joka peilaa yhteiskuntamme materialistista ja hedonistista luonnetta.

Tunteemme ovat evoluutiollisesti kehittyneet reaktioksi organismin ja ympäröivän luonnon välille. Rakkauden pääasiallinen tehtävä on toiseuteen samaistuminen. Aivojemme päällimmäinen tehtävä on kerätä informaatiota ympäristöstämme, varastoida sitä ja kategoroida, jotta aivomme kehittävät ymmärrystään ympäröivästä maailmasta ja sosiaalisista tilanteista. Aivojemme pääasiallinen tehtävä on muistaa ja luoda yleistyksiä.

Aivomme ovat kehittyneet tulkitsemaan aistiemme kautta saamiemme hermostollisia viestejä, jotka ilmenevät tunteina. Tunteiden rationalisointi on tapahtunut vasta itsetietoisuuden ja kielitaidon kehityttyä, kun taas ennen sitä organismi on reagoinut aistien ja tunteiden varassa ympärillään muuttuvaan ympäristöön. Mitä rakkaus sitten on? Jotta voimme vastata tuohon kysymykseen on meidän aloitettava evoluutiollisesta kehityksestä. Meidän on määriteltävä elämän kannalta ensisijaiset toiminnot ja tulkittava tunteiden kehitystä evoluutiollisesta näkökulmasta.

Väitteeni on että rakkaus on tunteena kehittynyt himosta, kun taas himo on puolestaan kehittynyt nälästä. Nälkä on organismin elämän kannalta tärkein ja alkukantaisin tunne, joka on ohjannut organismia eteenpäin keräten energiaa selvitäkseen muuttuvassa ympäristössä. Nälkä vaistona ohjaa organismia ja motivoi keräämään energiaa ympäröivästä ympäristöstä. Nälkä on myös ohjaava tekijä selviytymiskamppailussa, jossa vahvempi syö heikomman. Näin ollen nälän kehittyessä organismissa on myös syntynyt tunne uteliaisuudesta kokeilla ja syödä uutta. Nälän kehityttyä kohti yleistä hedonistista himoa uteliaisuudesta on kehittynyt oma tunnetilansa. Nälästä kehittyi pikkuhiljaa hedonistinen himo, joka on nähtävissä ei pelkästään kaikilla nisäkkäillä, mutta myös liskoilla, kaloilla ja jopa linnuilla.

Erittäin alkeellisten organismien kuten sienien ja bagteerien lisääntyminen tapahtuu syömisen yhteydessä, josta voimme tehdä lisää päätelmiä missä kohtaa juuri seksuaalisuuden ja nälän erottuminen organismia ohjaavana vaistona on saattanut tapahtua. Syöminen, lisääntyminen ja uteliaisuus ovat olleet jossain kohtaa kehitystämme sama epämääräinen vietti, mutta organismin kehityttyä monimutkaisemmaksi ja sukupuolten ilmaannuttua organismissa on täytynyt tapahtua myös seksuaalisen himon, nälän, sekä uteliaisuuden erottuminen.

Rakkaus käsitteenä on enemmän kulttuurinen ja sosiaalinen side, kuin hermoston kautta tapahtuva reaktio. Tästä voimme päätellä, että rakkauden on pitänyt kehittyä sosiaalisena reaktiona vastakkaisten sukupuolten välille. Rakkaus on siis kehittyneempi psykologinen mekaniikka sosiaalisen piirin yhteenkuuluvuuden takaamiseksi, jonka kautta ihminen hyväksyy toiseuden. Evoluutiollisesti eläimille on kehittynyt turva mekaniikka, jonka me tunnemme nimellä "pakene tai taistele"-mekaniikka. Pakene tai taistele mekaniikan tunteelliset vastineet ovat pelko(pakene) tai raivo(taistele).  Jotta urosta pienempi naaras ei rimpuilisi yhdynnän aikana ja yrittäisi paeta ja taistella päällekäyvää urosta kohtaan, joka yrittää tunkeutua naaraan sisälle väkivalloin ja maata naaraan väkisin, jotta saisi naaraan kantamaan uroksen jälkikasvua, kehittyi naaraalle psykologinen reaktio "rakkaus". Rakkaus saa naaraan hyväksymään itselleen edustavaa ulkopuolisuutta, joka taas saa hänet välittämään lapsistaan ja mahdollisesti itseään siittäneetä uroksesta. 

Evoluutiollinen kamppailu on muokannut rakkauden ja kiintymyksen vahvistamaan sosiaalista sidettä lauman sisällä, jotta eläin voi turvallisesti sosialisoitua ja lisääntyä. Rakkaus on siis korkeasti kehittynyt sosiaalinen vaisto. Rakkautta ja kiintymystä toisilleen osoittaneet eläimet onnistuvat toimimaan tiiviimmin yhdessä ja näin ollen he ovat pärjänneet paremmin, kuin eläimet joiden kanssa he ovat kilpailleet samasta elintilasta. Rakkaus on utelijaisuutta toiseutta kohtaan. Rakkaus näin ollen on kehittynyt himosta ja utelijaisuudesta, jonka takia organismin taistele tai pakene mekaniikka ei heitä heti päälle. Seksuaalinen himo motivoi ja tekee eläimestä uteliaan toiseutta kohtaan. Uteliaisuudesta ja himosta on tullut sosiaalinen mekaniikka, joka on saanut organismin hyväksymään ulkopuolisuuden, toiseuden, seksuaalisen kumppanin, joka muussa tapauksessa saattaisi herättää pelkoa ja vihaa.

Toisin sanoen rakkaus on kehittynyt seksuaalisesta uteliaisuudesta, himosta ja toiseuden hyväksymisestä.

Evoluutiopsykologia: Viha

Erilaisuuden tunnistaminen

Viha evoluutiollisessa psykologiassa tunnetaan pakene-taistele -mekaniikkassa taisteluna. Viha on  siis toiseuden hylkimistä, joka kumpuaa erinlaisuuden tunnustamisesta. Mitä vahvempi käsitys yksilöllä on omasta identiteetistään ja käsitys toisesta, sitä vahvemmin hän tunnistaa erottaa itsensä toiseudesta ja näin ollen kaikesta minkä hän kokee edustavan muuta kuin itseään.

Itsetietoisuus on evoluutiollisesti kasvanut toiseuden tunnistamisesta, eli aivoissa tapahtuneesta kategoroinnista ja vertailusta. Eläin tulee itsetietoiseksi vertailemalla itseään toiseen. Eläin tunnistaa että sillä on erillinen identiteetti verrattuna toiseen, joten viha ja pelko edustavat.

Ihminen joka syrjii, kategoroi, valikoi tietää vahvemmin kuka hän on. Tämä on itsensä edustamista. Elämme hyvin humanistisessa ja judeokristillisessä arvomaailmassa, jossa itsensä edustus nähdään paheena. Oman identiteetin puolustaminen vaatii toisen syrjintää. Viha on osoitus oman identiteetin eroamisesta vihattavan ja vihaajan välillä.

Tästä pääsemme sopivasti epäkorrektiin asiaan. Kognitiivinen kyvykkyys, yksityiskohtien huomiointi ja erilaisuuden suhteutettu vertailu ovat merkkejä korkeasta älykkyydestä. Korkea älykkyys, aistillisuus ja yksityiskohtien tunnistaminen korreloivat kaikki keskenään aktiivisen aivotoiminnan kanssa, koska aivoilla on enemmän kerättyä informaatiota jota verrata ja josta tehdä johtopäätöksiä. Ihminen jonka aivot eivät kerää informaatiota yhä paljon samaistaa ja samaistuu enemmän. Tyhmä ei ole kognitiivisilta kyvyiltään kykenevä keräämään ja vertailemaan tietoa yhtä paljon kuin korkeamman kognitiivisen kyvyn omaava yksilö.

Voidaan siis sanoa että älykkään henkilön aivot toimivat aktiivisesti ja näin ollen erottavat yksityiskohtia enemmän kuin tyhmän ihmisen aivot. Tietysti röyhkeä sosiaalisesti epämukava erottelu ja syrjintä ei ole koskaan sosiaalisesti järkevää, koska se rajoittaa mahdollisuuksia. Tästä syystä älykkäät ihmiset ovat sosiaalisesti paljon tietoisempia ja varovaisempia, ja eivätkä toteuta avoimesti huomioitavaa syrjintää. Tämä ei kuitenkaan poista sitä tosi asiaa, että aktiivisemmin toimivat aivot etsivät aktiivisemmin yksityiskohtia ympäristöstämme ja yksityiskohtien kautta tulkitsee ympäröivää maailmaa ja erilaisuutta ja tekee niiden välillä vertailua.

Vaikka älykäs piiloittaisi tunteitaan erinlaisuudesta, hän silti erottelee ja analysoi keräämäänsä tietoa vertailemalla. Tästä syystä väitän että älykkään ihmisen aivot keräävät enemmän tietoa ja hän pystyy nakemään tästä syystä enemmän erilaisuutta tarkasteltavan yksityiskohdissa. Tästä samasta syystä hän näkee enemmän vertailtavaa yksityiskohtaa abstraktien yleistyksien keskeltä keräämästään informaatiosta. Tyhmä ei erota erilaisuutta vaikka hän yrittäisi. Kyse on siis fyysisestä kapasiteetista tunnistaa yksityiskohtia. Tyhmä ei pysty ja siksi samaistaa kahta ulkoisesti samalta näyttävää objektia keskenään, koska hänen aivonsa eivät kykene keräämään tarvittavaa tietoa erilaisuuden tunnistamiseksi.

Aistien kautta kerätyn tiedon yleistäminen on aivojen pääasiallinen tehtävä. Näin ollen aktiivinen kerätyn informaation kategorointi on osoitus älykkyydestä. Henkilö jonka aivot keräävät informaatiota ympäristöstään voi tehdä parempia valintoja evoluutiollisessa selviytymiskamppailussa keräämänsä informaation perusteella.

Älykkään yksilön aivot tunnistaa helposti kaksi eriävää objektia toisistaan, vaikka ne nopeasti katsottuna saattaisivat näyttää samalta,  koska hän tunnistaa erilaisuutta, vivahteita, tekstuuria, koostumusta, yksityiskohtia. Ihmisyys eli ihmislaji on Charles Darwinin määritteen mukaan seksuaaliseen lisääntymiseen viittaava termi, ja on identiteettinä kaikkein alin yhdistävä tekijä(lowest common denominator). Ihminen joka samaistuu "ihmisyyteen" ja kieltäytyy näkemästä ihmisten kesken eroavaisuuksia ideologisen ihmisyyden nimissä ja kuvittelee että ihmisyys on joku kaikkia identiteettejä korkeampi arvo ja vielä odottaa kaikkien muiden ihmisten kunnioittavan tätä samaa arvomaailmaa osoittaa omaa lapsellista naiviuttaan.

Tämä naivi lapsellinen asenne on saanut tukevan jalansijan yhteiskuntamme arvomaailmassa, jota mainostetaan kaikki eriäväisyydet voittavana absoluuttisen jumalallisena rakkautena. Yksinkertaisessa ja naivissa ajattelussa rakkaus voittaa aina vihan ja hyvä pahan. Tämä osoittaa miten yksilö samaistuu alhaisimpaan yhdistävään nimittäjään. Henkilö kieltäytyy tai ei yksinkertaisesti kykene kategoroimaan sosiaalisesti ja näin osoittaa alhaista sosiaalista lajittelua. Tämän kaltaisia ihmisiä voidaan helposti käyttää hyväksi, koska heiltä ei löydy halua tunnistaa ihmisten erilaisuutta ja näin ollen puolustaa omaa identiteettiään ja omaa etuaan, vaan olettaa että kaikki muut ihmiset ovat kuten he, ja heiltä löytyisi samanlainen halu samaistua absoluuttiseen kollektiiviseen toiseuteen/ihmisyyteen.

Tyhmälle erilaisuus ei merkitse mitään, koska tyhmä lähtee aina absoluuttisesta ja ennalta päätetystä lähtökohdasta liikkeelle, jossa hän peilaa omaa samankaltaisuuttaan muihin. Hän ei kerää informaatiota ympäristöstään ja yritä ymmärtää ympäröivää maailmaa ja toiseutta. Kaikki ihmiset ovat hänelle samalaisia oli henkilö ulkonäöltään, käytökseltään tai ajatuksiltaan kuinka erilainen tahansa. Ihminen joka ei pysty tunnistamaan erilaisuutta, tai kieltäytyy tunnistamasta erilaisuutta ideologisen uskonnollisuutensa johdosta osoittaa heikkoa älykkyyttä ja alhaista todellisuuden tajua.  Totuuden kieltäminen sosiaalisen paineen alla osoittaa myöskin heikkoa identiteettiä, koska henkilö on ylisosialisoitunut ja pelkää negatiivista sosiaalista leimaa. Hänen koko itsetuntonsa tulee muiden arvostuksesta ja näin ollen sosiaalisen normin rikkominen pelottaa häntä. Hän on valmis kieltämään totuuden ja todellisuuden muiden edessä, koska haluaa muiden hyväksyntää. Hän jopa kieltää terveen marginalisoinnin vain koska oma identiteetti on ihmisyyden edessä epäsosiaalista.

Älykkyys on kategorointia, syrjintää, tiedon keräämistä ja kerätystä tiedosta tehtäviä päätelmiä. Yleisesti älykkyydellä terminä viitataan ongelmanratkontaan, jota esimerkiksi sosiaalisesti voidaan käsitellä sosiaalisen vaikutusvallan ylläpitämisenä ja seurapiirihaukkana olemista. Älykäs on valikoivampi. Tyhmä samaistaa. 

Yksilö luo omaa identiteettiään vertaamalla itseään toiseuteen. Hän ottaa ympäristöstään sen minkä kokee olevan sosiaalisesti hyväksyttävää ja antavan hänelle evoluutiollisen edun sosiaalisessa kilpailussa. Samaistuminen ja syrjiminen ovat siis molemmat reaktioita sosiaalisessa psykologiassa, jotka perustuvat toiseuden tunnistamiseen, sekä keskenäiseen kategorointiin ja vertailuun.

Lopetan viestini hyvään lainaukseen Nietzscheltä.

”Kutsun eläintä, lajia tai yksilöä korruptoituneeksi, jos hän on menettänyt vaistonsa, jos hän valitsee tai valikoi sen mikä on haitaksi hänelle itselleen. ”Korkeamman moraalisuuden historia”, ”ihmisyyden ideaalit”, jo vietittää sen, kuin myös se, että minun pitää asiaa kommentoida, että miksi ihminen on niin rappeutunut. Elämä mielestäni esiintyy vaistona kehitykseen, selviytymiseen, voiman keräämiseen, valtaan. Siellä missä tahto valtaan epäonnistuu, siellä epäonni ja onnettomuus. Minun tahto on, että kaikkialla ihmisyys tulisi puhdistaa rappiota ja nihilismistä, joka nyt seisoo pyhimpänä.” – Friedrich Nietzsche, Antikristus